Luger No-Limit Adventure 2013

Juntit OK otti osaa Nummelan Veikkolassa pidettyyn No-Limit Adventuren kuntosarjaan joukkueella Tipi ja Noora Heino. Veikkolaan sattui juurikin pieneen reippailuun sopiva, aurinkoinen sää ja pilvetön taivas. Lämmintä oli koko ajan noin 21-23 astetta.

 


Linkit kilpailumateriaaliin

Reittikirja: http://bit.ly/14nRJs6

Prologin peilisuunnistuskartta: http://bit.ly/1bh1Y1D

Pääkartta: http://bit.ly/11nFvKY

Suunnistuskartta: http://bit.ly/16S41wN

 

Koko reitti: http://bit.ly/11Mp2Q9

Suunnistusreitti: http://bit.ly/10Ylyia


 

Prologi

Kilpailu alkoi prologi-osuudella. Joukkueille jaettiin mysteerikartta, jota sai katsoa vasta lähdön tapahduttua. Ensin juostiin kaksi kertaa urheilukenttä ympäri ylittäen esteet, ml. vesieste. Vaihtoehtoina oli, että kumpikin juoksee kaksi kierrosta tai sitten vuorotellen yhden kierroksen. Valitsimme tietysti vuorotellen juoksun, jonka jälkeen lähdettiin sitten tekemään kartan tehtävää. Peilikuvana tulostettu kartta sisälsi kaksi rastia, jotka piti käydä hakemassa ennen kuin varsinaiseen ensimmäiseen tehtävään päästiin. Kyllähän siinä hieman Juntin kupolia sai raapia, että peilikuvan sai asettumaan järkevästi otsalohkoon,  mutta ensimmäinen rasti löytyi lopulta pienen hakemisen jälkeen. Tämän jälkeen otettiin kartan toinen rasti, joka sijaitsi lähtöalueella.

Osuus 1: Suunnistus

Ensimmäisenä varsinaisena osuutena oli suunnistus, jossa suunnisteltiin lähialuetta pitkin sprintin omaisesti. Karttaan ei ollut merkitty mittakaavaa, joten meno oli otettava aika tuntumalla. Nähtävästi mittakaava oli luokkaa 1:5000, sillä rastit tuntuivat tulevan eteen järkyttävän nopeasti. Suorituksessa ei ollut mitään sen kummempaa hämminkiä, mitä nyt pieni pummaus kakkosella. Suunnistuksen aikana tuli jonkin verran eroa livakkaisiin kipittäjiin verrattuna, eli oltiin muutama minsa kärjen takana takaisin kentälle saavuttaessa.

Osuus 2: Melonta

Toisena osuutena oli melonta. Melontapaikalle piti ensin hölkytellä suunnistaen, napata melontakamat rannasta matkaan ja lähteä veivaamaan muutama rasti Kaljärveltä. Kuntosarjan kärki oli juuri lähdössä kolmoselta nelosta kohti, kun pääsimme itse melomaan. Melonta sujui varsinkin harjoitusmäärään nähden oikein mainiosti. Itse istuin takana ja Noora kevyempänä edessä. Kajakki tahtoi kääntyä itsestään oikealle, joten suunnan pitäjänä meloin takana välillä melko oikea-käsi-painotteisesti. Rastien otto kävi näppärästi, kun Noora aina pomppasi rastilla pois kajakista, otti rastin ja istui takaisin kyytiin. Toisen kisaajan keveydestä oli tässä hyötyä, eikä kajakki meinannut kaatua kertaakaan, vaikka loikat olivat välillä hieman rohkeitakin. Kaikki rastit haettuamme hilasimme kajakin takaisin rantaan, luovutimme melontavarusteet pois ja hölkkäsimme takaisin lähtöön.

Osuus 3: MTB

Kolmos-osuudelle lähdettiin sitten fillaroimaan ja melko hyvää vauhtia. Heti lähdössä huomasi, että karttateline pyörässä on kyllä melko metka juttu. Ekaksi suunnistimme kasille, jossa ei mitään ihmeitä ollut. Mitä nyt hieman rastin hakemista perillä. Ysille päästiin siirtymään jälleen oikein mainiosti. Ysillä oli myös ensimmäinen Quest, jossa piti käydä jalan kiertämässä järvessä noin metrin syvyisessä vedessä ollut poiju.

Ysiltä päätimme ottaa pienen riskin ja koittaa ottaa kärkeä kiinni oikaisemalla parin isomman tien välisen osuuden polkuja pitkin. Melkein kaikki muut kiersivät pohjoisen kautta ja tulivat vastaan matkalla ysille. Siispä lähdimme kokeilemaan onneamme metsään ja tätä ratkaisua voisi jälkeenpäin kuvata parhaiten sanalla: VIRHE! Polku ei mennyt koko reitin läpi, vaan hävisi yht’äkkiä ja huomasimme taluttavamme pyöriä pitkin metsiä. Kaiken lisäksi paikansin meidät väärin kartalle ja suunnistin paskasti pois lepikosta. Metsässä kikkaillessa paloi noin 20 minuuttia, hyvää oli ainoastaan kevyt pyörä ja pitkäpinnainen kisakaveri. Välillä mentiin jo turhankin läheltä jotain pikkutietä, mutta äly ei toiminut tässä vaiheessa kartanluvussa niin paljoa, että olisi pysähtynyt vähän tuumaamaan. Lopulta tielle päästiin ja huikea poljenta alkoi jälleen. Ennen seuraavaa rastia onnistuimme vielä tekemään pienen kiepin umpikujaan, kun en saanut vauhdissa tarpeeksi hyvin selvää risteyksistä.

Kympillä oli sitten vuorossa toinen Quest. Kyseessä oli kallioiden kiipeämistä turva-valjaiden ja apulenkkien kanssa. Kalliolle oli viritelty apunaru, jossa piti olla kytkettynä koko ajan vähintään yhdellä lenkillä. Alkuun jouduimme jonottamaan ehkä noin kymmenen minuuttia, että saimme valjaat ja pääsimme jolkottelemaan mäen alas. Tämän jälkeen odotimme muutaman minuutin, että pääsimme kiipeämään. Kalliolla oli jonoa, eikä ohittaa oikein voinut. Siispä kiipeilimme pikkuhiljaa muiden tahtiin ylös, luovutimme valjaat seuraaville ja lähdimme suorittamaan Questin toista osuutta, jossa piti edetä ojan viertä etelään päin ja koittaa löytää kolme rastia.

Mysteerirastien löytäminen osoittautui aika hankalaksi tehtäväksi, sillä ohjeena oli vain edetä ojaa pitkin ja jatkaa ojan kulmasta vasenta reunaa. Löysimme yhden rastin matkalta ja toisen pyöräparkkia lähellä olleen sillan vierestä, jossa alkoi hieman arveluttaa, että kovin kauas pidemmälle ei sitä kolmatta rastia ole voitu viedä. Jatkoimme vielä hetken eteenpäin, käännyimme takaisin ja mietiskelimme, että minnehän se kolmas rasti on voitu piilottaa. Samalla korviin kiiri huhuja, että se kolmas rasti on ilman rastilippua jossain matkalla. Päätimme lähteä takaisin päin katsomaan, josko sitä rastia löytyisi lähistöltä. Eipä löytynyt. Näin pummasimme ekan rastin kokonaan, sillä se oli laitettu roikkumaan keskelle ojaa jonkun puun oksasta ja paikalla oli tosiaan pelkkä leimasin ilman rastilippua. Päätimme ottaa mieluummin sakon puuttuvasta rastista kuin hinkata ojaa pitkin edestakaisin loputtomasti, ja lähteä etenemään fillareilla kohti yhtätoista. Homma oli muutenkin melko hapokasta nokkospuskien ja melko tiheän kasvuston johdosta. Löin matkalla polveni betoniin ja verta roiskui tunnelmaan sopivasti.

Etenimme kunnon veivauksella hiekkatietä pitkin, ohittaen pari joukkuetta matkalla ennen asfalttia. Hieman ennen asfalttitietä alkoi pyörästä kuulumaan hurja räpätys ja piti pysähtyä hämmästelemään asiaa. Etuvaihtajan vaijerin pää siellä otti takarenkaaseen kiinni ja mekkaloi äänekkäästi. Tiukka vääntöliike vaijerille ja matka voi jatkua. Yhdelletoista saavuttiin parin muun tiimin kanssa yhtä aikaa ja taas sai hetken odotella heidän leimaustaan. Samalla rastilla oli viimeinen Quest, jossa piti yrittää ajaa pyörällä lyhyt motocross-ratalenkki alle kahteen minuuttiin. Radalla riitti vauhtia ja vaarallisehkoja tilanteita, mutta millään ei alle kahden minsan päässyt. Yliajasta ei tullut kuitenkaan mitään rankkia, joten kyseessä taisi olla vain vauhdin hurman ja maitohappojen tarjoilu järjestävän seuran osalta.

Yhdeltätoista sitten viimeinen siirtyminen asfalttitietä pitkin maaliin ja loppuleimaus, muistaakseni ajassa 3:38.xx. Tähän päälle tulee vielä kymmenen minuutin aikasakko käymättä jääneestä Quest-rastista. Kuntosarjassa ei palkittu parhaita, vaan palkinnot jaettiin arpomalla, joten sijoitus jäi kysymättä maaliin tullessa.

Ekaksi multisport-kisaksi homma meni varsin mukavasti. Eniten jäi harmittamaan pyörien kanssa metsässä kikkailu huonon reittivalinnan vuoksi, jonottaminen kiipeily-Questissa ja kenties hieman pöhlö mysteerirastien metsästys ojasta. Kaiken mennessä kohdilleen olisimme olleet maalissa melko lähelle kuntosarjan kolmen tunnin ihanneajassa.

Parista miinuspuolesta huolimatta lajia voisi luonnehtia riemukkaaksi ja elämykselliseksi, joten eiköhän Juntit OK nähdä jatkossakin kyseisenlaisissa karkeloissa!

Tipi No-Limit Adventuressa 2013

Maalissa kupolia kuumotti ja oli aika ottaa loistava poseerauskuva.