Napapiiri-Jukola 2021

Vuoden 2021 Jukolaa saatiin odottaa reipas vuosi totuttua pidempään. Kaikille on varmasti käynyt hyvin selväksi, että vallitsevan maailmantilanteen takia Rovaniemellä järjestettävä Napapiiri-Jukola siirtyi vuodella ja vieläpä ajankohtaa justeerattiin totutusta kesäkuun viikonlopusta elokuun loppupuolelle. Yöttömän yön sijaan suunnistajakansa pääsikin nauttimaan pohjolan pimeydestä ja aina niin raittiista pohjoistuulesta. Varmasti niin korona kuin kilpailun ajankohta vaati osallistujien osalta veronsa, mutta jo tutuksi tullut Jukolatunnelma oli koko viikonlopun vahvasti läsnä. Pääasia, että tapahtuma järjestettiin – ja näin jälkikäteen ajateltuna, eipä sitä juuri paremmin olisi voinut hoitaakkaan. Kaikki kunnia järjestävälle taholle ja lakki pois päästä!

Edellä mainitut vastoinkäymisetkään eivät Juntteja lannistaneet, vaan kaikesta huolimatta kompassin neula osoitti vahvasti Rovaniemelle koko kahden vuoden odotuksen ajan. Vauhtia ja tuntumaa haettiin jo syksyllä 2019 Jukolan harjoitusmaastoista ja motivaatio Jukolaviikonlopulle oli korkealla! Viimeisen vuoden joukkueen jäsenet olivat kohottaneet kuntoaan kukanenkin omissa oloissaan ja ennakkospekulaatioissa tulostavoitteet vaihtelivat laidasta laitaan. Myös maaston ja radan osalta kysymysmerkkejä oli ilmassa runsaasti ja viimeistään Venlojen viesti antoi ymmärtää, että ajallisesti tämän vuoden viesti tulee kestämään. Pitkien suo-osuuksien takia juoksuvoiman merkitys oli tänä vuonna suuri ja totuttua pidemmän pimeän ajan takia ajanmenekkiä oli varsin hankala ennustaa. Taktiikkana oli edetä osuus kerrallaan omaa parasta mahdollista vauhtia ja katsoa aamulla onko yhteislähdöissä yksi vai kaksi juoksijaa. Sijoitusspekulaatioihin vaikutti kisaan starttaavien joukkueiden lukumäärä ja lisäksi se, minkä tasoisiin kilpaikumppaneihin poisjäännit ovat kovimmin iskeneet. Kärki on tietysti oma lukunsa, mutta nähtäväksi jäi, kuinka väljää tuloslistan kivikovassa keskikastissa tulee olemaan.

Joukkue hankkiutui Rovaniemelle kahdella autokunnalla lauantain aikana ja perjantain välietappi molempien osalta oli ajoitettu Ouluun. Jo automatkalla tuli huomattua, että joukkue ei ole ensimmäistä kertaa menossa kisapaikalle vaan tiettyä levollisuutta ja itsevarmuutta oli aistittavissa. Rasvaista tankkausruokaa ja rasvaisia juttuja riitti vanhaan malliin ja ainoat vakavat hetket koettiin asianomaisten osalta vain osuuksia odotellessa.

Tunnelmia lähtöviivalta – Eetu ja muut 1220 veljes-oletettua.

 

1. Osuus (Eetu)

Vuoden 2019 Kangasala-Jukola oli Junteille menestyskierteen “El Niño” -vuosi, joten vuodelle 2021 lähdettiin hakemaan ryhdistäytymistä. Juntit OK kun “ei ole mikään turistiporukka” (Janne Salmi 2017). Asetuin siis nöyrästi lähtöviivoituksella omaan karsinaan nro 789. Tällä kertaa tarkoitus oli lähteä vastoin joukkueen virallista taktiikkaa maltilla matkaan ja välttää pidempiä ylimääräisiä seikkailuja. Starttipaukusta lähdinkin vähän himmaillen matkaan, joka väistämättä tarkoitti ruuhkiin juuttumista viitoituksella. Saatuani kartan auki ja ensimmäisen rastivälin näkyviin, hiipi mieleen pieni epävarmuus. Ykkönen muurahaispesien välissä olevalla kivellä näytti letkan melskeessä aika hankalalta eikä varmaa reittiä rastille hahmottunut. Jälkikäteen selkein reitti toki oli melko helposti löydettävissä.

Ykkösrasti oli toinen osuuden isoista virheistä. Päädyin väärälle hajonnalle menevään letkaan ja korjasin suunnan huonossa paikassa, jolloin ajauduin kahlaamaan pitkän pätkän suossa. Rastiympyrää lähestyessä itseluottamus vielä loppui, kun valoletka eteni eri suunnalla. Ykkösen useamman minuutin hapuilun jälkeen homma lähti kuitenkin etenemään aika mukavasti enkä sortunut yliyrittämiseen. Etenkin ylämäissä juoksin ohituskaistaa ja rastit löytyivät yhtä väärällä hajonnalla vierailua lukuunottamatta hyvin radan viimeiselle hajonnalle asti. Käytännössä radan viimeistä suunnistettavaa rastia pummasin noin 4 minuuttia, mikä jätti vähän katkeraa sivumakua muuten hyvään juoksuun.

Fyysisesti tekeminen oli kyllä hyvää, paukut riittivät loppuun asti reippaaseen vauhdinpitoon. Myös Tipin lainaama Lumonite Navigator 2 valaisi yötä hienosti, oma 10v vanha kaukoidän ihme sai tällä kertaa jäädä kassin pohjalle. Pari isompaa virhettä yösuunnistuksessa ovat myös oman taitotason mukainen lopputulos, joten ei niitäkään jaksa isommin harmitella. Sijoitus vaihdossa oli ehdottomasti positiivinen yllätys, ei tainnut muillakaan olla helppoa.

Osuusaika: 1:45:53

Sijoitus viestissä: 381

 

2. Osuus (Jyrki)

Eetu teki avauksessa hyvää työtä ja pääsin hyvistä asemista liikkeelle. Porukkaa ei vaihtanut hyvin montaa samaan aikaan joten viitoituksella oli tarkoitus saada muutama juoksija kiinni, jotta porukassa olisi enemmän valotehoa. Samalla myös katsoin ensimmäisen välin olevan pitkälti kompassiin katselua ja sopivia uria/jonoja seuraten. Yllättävän paljon ajauduin tuolla välillä kuitenkin sivuun, mutta onneksi korjaus oli nopea eikä montaa minuuttia hukkaan mennyt. Tästä eteenpäin meno jatkui entistä nöyrempänä ja pyrin tekemään mahdollisimman varmaa suoritusta. Muutaman rastivälin jälkeen koitin nostaa vähän vauhtia, mutta heti tuli pieniä kupruja. Rastille 14 sattui toinen isompi virhe kun korjasin pientä pummiani väärään suuntaan. Loppumatkasta ei sitten mitään kummempaa ohjelmaa ollut joskin muutama epävarmempi rastinotto.

Kokonaisuutena suunnistus oli ihan ok ja fyysisesti oli hyvä päivä – tai paremminkin yö. Ennakkoasetelmiin ja yösuunnistustaustaani nähden hyvinkin positiivinen suoritus! Pakko sanoa, että muiden valoista oli suunnaton hyöty (sic) maaston hahmottamisessa. Tärkeää myös malttaa oikeissa paikoissa, mikä takasi loistavan sijan viestissä. Itselle jäi varsin mukava fiilis suorituksesta. Vauhdin luulen olleen aika optimaalinen, jos olisi koettanut juosta kovempaa olisi se kostautunut korkojen kera.

Osuusaika: 1:46:21

Sijoitus vaihdossa: 270

 

3. Osuus (Lauri)

Jukolan pitkä yö oli tänä vuonna pidempi ja raskaampi kuin koskaan aiemmin 19-vuotisen Jukola-urani aikana. En antanut tämän kuitenkaan lannistaa vaan lähdin suorittamaan osuuttani hyvistä asetelmista.

Suunnistus ei lähtenyt sujumaan, vaan etsin jo ensimmäistä rastia useamman minuutin liian ylhäältä kallionrinteestä. En lannistunut tästäkään, vaan jatkoin etenemistä vähemmillä virheillä aina radan kaukaisimpaan pisteeseen napapiirille saakka. Sieltä lähdettiin tulemaan kohti ravirataa ratamestarin erikoispitkällä rastivälillä, joka tarjosi lukemattoman määrän reitinvalintoja. Paras valinta oli mielestäni kuitenkin pyrkiä kulkemaan mahdollisimman vähällä kiertelyllä, koska väli kulki isojen soiden ja taimikoiden läpi kaikissa vaihtoehdoissa. Valitsemani reitinvalinta onnistui ikävä kyllä kiertämään kaikki juomarastit, joten mukanani ollut toinen geelipussi jäi ottamatta veden puutteesta johtuen. Tästä johtuen tankki olikin täysin tyhjä vaihtoon tullessani ja askelkin todella vaatimaton. Luulin tiputtaneeni sijoitusta huomattavasti enemmän, joten sijoitus vaihdossa oli suuri yllätys. Ilmeisesti rata oli todella raskas myös muille suunnistajille ja erot suuria joukkueiden välillä.

Kokonaisuutena ajatellen olen suoritukseeni tyytyväinen, koska isoja virheitä ei tullut lukuun ottamatta ensimmäisen rastin sekoilua ja jaksoin kuitenkin juosta raskaassa maastossa loppuun asti joten kuten.

Osuusaika: 2:18:31

Sijoitus vaihdossa: 288

 

4. Osuus (Timppa)

Eetun, Jyrkin ja Laurin vahva aloitus petasi hyvät lähtöasetelmat omalle osuudelleni. Toisaalta viimeisen kahden vuoden ajalta vähiin jääneet suunnistuskerrat ja pelko pimeästä alkuosuudesta aiheuttivat tälle vuodelle rahtusen lisää jännitysmomenttia ja matkaan oli lähdettävä hieman epävarmoissa tunnelmissa.

Juoksukilometrejä keväälle ja kesälle oli kuitenkin  kertynyt ihan kohtuullinen määrä. Luotto omaan kuntotasoon oli hyvä, joten päätin lähteä liikkeelle reippaalla tahdilla. Alun reipas tahti kostautui heti ensimmäisellä rastilla kun tajusin juosseeni rastista ohi mutta onneksi sain virheet korjattua melko nopeasti. Seuraavat kolme rastia menivät ihan kohtalaisesti ilman sen suurempia ongelmia, mutta juuri kun luottoa omaan tekemiseen alkoi löytyä tapahtui totaalinen romahdus rastivälillä neljä ja viisi. Heti nelosrastin jälkeinen tiheikkö aiheutti ison suuntavirheen, jonka johdosta päädyin täysin väärälle avokalliolle rastilta luoteeseen. Kun lopulta erään ystävällisen kanssakisaajan ansiosta löysin itseni takaisin kartalle ja siitä rastille, oli rastivälille palanut aikaa jo n. 20 minuuttia. Tämän jälkeen ei auttanut muut kuin laittaa leuka rintaan ja yrittää kerätä itsensä radan loppuosuudelle. Seuraavat pari rastia menikin taas kohtuullisen helposti kunnes taas harhauduin suunnasta rastille seitsemän laskevassa alamäessä eikä oikeaa rastia meinannut löytyä millään. Lopulta rasti löytyi mutta aikaa oli kulunut ylimääräistä ainakin 10 minuuttia. Tästä matka jatkuikin kohti maalia ja matkalle osui vielä rastille yksitoista muutaman minuutin pummi, mutta muilta osin ei onneksi tullut enää totaalisia eksymisiä. Maaliviivalle pääsin kuitenkin vielä hyvissä voimissa ja sammaleella päällystetyn mukulakivipellossa rämpimisen jälkeen ehjänä.

Tämän vuoden suoritus jätti kyllä paljon hampaankoloon. Vähiin jääneet suunnistukset viimeiseltä parilta vuodelta kostautuivat ja luottoa omaan tekemiseen ei oikein tahtonut löytyä. Jo pelkästään suunnassa pysyminen tuntui aiheuttavan melkoista haastetta. Pienenä plussana kuitenkin raastavasta radasta huolimatta tulin maaliin vielä ihan hyvävoimaisena ja voimia olisi vielä piisannut pidemmällekin. 

Osuusaika: 2:02:36

Sijoitus vaihdossa: 414

 

5. Osuus (Tipi)

Juntit OK:n Suuren Johtajan ja Armoitetun Suunnistuspäällikön ohjeistus suunnistukseen ja elämään yleensä, “elämä on helppoa kun ei tee yhtään virheitä“, mielessäni odottelin vitos-osuutta Timpen kaartaessa pikajunan lailla vaihtopuomille. Timpen saatesanat, “oli kyllä raskas maasto, tsemppiä!“, tiesivät ettei elämän helppous kävisi toteen tällä suunnistusreissulla. Onhan Timpe sentään paljon kovemmassa juoksukunnossa kuin allekirjoittanut.

Aloitus ylämäkeen ja varmistuskaarrrosten kautta ykköselle antoi makua tulevasta. Ehdin jo tällä välillä ottaa täysin oman reittivalinnan hieman K-pisteen jälkeen, mikä tietenkin alkuun herättää ihmetystä oman hahmotuskyvyn erinomaisuudesta, mutta myöhemmin taantuu ymmärrykseksi siitä, että melkein kaikki muut taisivat mennä paljon suorempaan rastille. Niin no, olisihan siellä polkukin ollut, mutta toisaalta mitä suunnistuksellista haastetta siitä olisi saanut?

Ykköseltä edetessä paikallisen maaston erikoisuus, mukelokivinen sammal yllätyskoloin, tuli tutuksi. Tämä alusta ei tuntunut ollenkaan soveliaalta omille kyvyilleni, sillä jalkoihin ja muutenkin eteensä piti katsoa normaalia enemmän, jolloin taas kartan lukemiselle pystyi kohdentamaan vähemmän huomiota. Myöhemmin myös pehmeät suokentät aiheuttivat isolle pojalle paljon vastusta, mutta onneksi välissä oli myös mahdollisuus ottaa pitkät pätkät tasaista siirtymää tien ja pitkospuiden helpottaessa kulkua kumpaankin suuntaan. Avokallioilla kulku oli sentään odotetunlaista, eli ihan semi-OK! Maaston kovuudesta kertoo kotosalla tehty suunnistuskenkien ruumiinavaus: oikean jalan kengästä kantapäässä oli jäljellä enää yksi ainoa nappula, vasemman jalan kengän nappulat taas olivat säilyneet johtuen siitä, että pohja oli irronnut.

Kova reissu – nastarit vaihtokunnossa.

 

Yleisesti ottaen otin osuuden aikana välillä perinteisesti omia rohkeita reitinvalintoja, jotka eivät aina tuottaneet hedelmää, sekä tilaisuuden tullen valmiiksi kuljettua, oikeansuuntaista baanaa. Yhtään metsäkanalintua ei reitin varrelta tällä kertaa lehahtanut lentoon, joten täysin kulkemattomille maastonkohdille en missään kohdassa ilmeisesti kurvannut, mutta hämähäkinseittiä naamalta pyyhkiessä pystyi arvaamaan reittivalinnan olleen melko uniikki. Viimeistään rastiympyrän sisällä tulisi kuitenkin kulkea jo jonkinlaista valmista uraa tai muuten rasti ei välttämättä löydykään ympyrän keskipisteestä – näinkin saattoi käydä. Virheitä osuudelle kertyi maltillisesti, pahimmatkin muutaman minuutin luokkaa. Kulku itsessään ei ollut missään vaiheessa vauhdikasta, ajoittain kuitenkin vähemmän hidasta. Niin mainiota rastiväliä ei osuudelle sattunut, että sitä kannattaisi tässä yhteydessä aivan erikseen mehustella. Osa rasteista löytyi kuitenkin ihan kohtuudella ja näiden osalta jälkikäteenkin tarkasteltuna reittisuunnittelu järkevähköä.

Maaliin päästyäni pystyin toteamaan suorituksen kulkeneen suunnilleen oman tämänhetkisen tasoni mukaisesti ja Timpen puhuneen totta maaston raskauden suhteen. Onneksi mukana oli myös tsemppiä! En pystynyt suorituksen aikana seuraamaan kulunutta aikaa, koska kello jäi harmikseni Ouluun toiseen varustekassiin, joten osuusaika oli arvoitus maaliin saapumiseen asti. Tiesin jo maastoon lähtiessäni, etten enää tapaisi Elkkiä puomin äärellä, vaan hänelle tiedossa olisi yhteislähtö. Positiivinen yllätys oli että ehdin maaliin ennen toisen yhteislähdön lähtölaukausta.

Leimojen tarkastuksessa se kaunein lause jonka suunnistaja voi kuulla, “OK”, oli oiva sinetti raskaalle reissulle. Läpi meni!

Osuusaika: 2:06:12

Sijoitus vaihdossa: 467

 

6. Osuus (Elkki)

Kisaa edeltänyt talvi sujui harjoituksellisesti ihan kohtuullisesti ja kevään NUTS Karhunkierros (55 km) antoi ymmärtää, että peruskunto riittää Jukolassa ihan ok. Takavuosien jalkavaivat on saatu selätettyä ja siten harjoittelulle/kilpailemiselle on jälleen hyvät lähtökohdat. Kesän aikaan muut asiat olivat ajaneet harjoittelun edelle ja erityisesti juoksunopeus tiedettiin olevan todella kaukana takavuosien tasosta. Hyvällä suunnistamisella kuitenkin oli kuitenkin edellytykset saavuttaa vähintään kohtalainen osuustulos.

Aamun valjetessa oli jo selvää, että tänä vuonna 6. osuutta lähdetään työtämään yhteislähdön kautta. Startista otettiin rivakka kiihdytys porukan kärkivaihelle ja kartan availun jälkeen pitkä viitoitus mahdollisti sopivan matkaseuran skauttaamiselle. Selvästi 6. osuuden juoksijoista muodostui ensimmäiselle välille hieman suurempi porukka missä matka sai selkeän, joskin omaan tasoon nähden turhan rapsakan alun.

Tämän vuoden Jukolassa suunnistus sujui todella hyvin, ehkä osittain puutteellisen juoksuvauhdin takia. Ympäristöä ja karttaa oli aikaa lukea ja tekeminen oli muutenkin selkeää. Muiden suunnistajien läsnäolo antoi tukea ja kartanluvun avulla oli helppoa tunnistaa ne paikat, milloin omat ratkaisut olivat tarpeen. Fyysisesti suorituskyvyn laskukäyrä alkoi häämöttämään jo 4 rastin jälkeen, mutta perustaso riitti lopun tieosuuksillakin alle 5 min/km vauhtiin.

Lähtökohdat huomioiden pitää tunnustaa että tämän vuoden suorituksessa kaikki taivaankappaleet olivat aikalailla kohdallaan. Pari pientä koukkua ja haparointi kartan ja rastivälien kanssa ennen toista juomarastia jäivät ainoiksi säröiksi tämän vuoden Jukolassa.

Osuusaika: 1:21:36

Sijoitus vaihdossa: 396

 

7. Osuus (Kalle)

Jusen poissalon takia tänäkin vuonna Junttien piti turvautua reserviosastoon. Riveihin saatiin vahvistusta, kun Kuopion suunnistajista tuttu Hollmén saatiin houkuteltua ankkuriosuudelle. Sijoituksien ja odotuksien suhteen Kalle aloitti jarruttelun jo hyvissä ajoin, koska jälleen kerran tuplaaminen oli edessä. Kalle juoksi omassa porukassaan avauksen ja tuli aamulla ankkureiden yhteislähtöön viimeistelemään Junttien viestin.

Perusvarmalla otteella Kalle hoiti osuuden mallikkaasti, joskin yön kähmään jo kertaalleen väsytetyt jalat alkoivat notkistua osuuden loppupuolella. Virheitä kertyi muutaman minuutin edestä, mutta urheilijan itsensä mukaan jalalla hävittiin noin 20 minuuttia normaalitasolle. Kiitettävä suoritus joka tapauksessa ja tarpeen niin vaatiessa tilaa joukkueesta löytyy jatkossakin. Ja mikä tärkeintä, joukkueen sijoitusta saatiin kaunisteltua reippaasti vielä viimeiselläkin osuudella.

Osuusaika: 2:19:12

Sijoitus maalissa: 367

 

Yhteenveto

Junttien suoritus Napapiiri-Jukolan poikkeuksellisen haastavissa olosuhteissa oli kokonaisuutena aivan erinomainen. Pimeiden osuuksien osalta suoritusvarmuus ja juoksuvoima olivat suorastaan maagisen kovalla tasolla jopa näin eliitti-harrastajasuunnistusjoukkueelle. Kun moni muu menijä hyytyi pitkään ja soistuvaan ylämäkeen, Juntti sen kun lisäsi tahtia ja paransi sijoituksia pikkuhiljaa matkan edetessä. Myös aamun valjettua vauhtitossut pistivät yhteislähdöissä kilpailijat koville ja siitä palkintona loppusijoitus 367/1221. Tällehän on oma sanansakin, siis menestyskierre!

Kilpailukeskuksen järjestelyt olivat tänäkin vuonna hyvin toimivat ja majoituksemme aivan keskuksen ytimessä. Teltalta oli lyhyt matka niin kaupoille, lähtöön kuin pesupaikallekin. Olisipa aina näin helppoa.

Ensi vuoden Mynämäen Lukkari-Jukola on samalla Junttien 10. kerta Jukolassa, joten kyseessä on juhlavuosi. Treenileiri Mynämäellä on suunnitteilla, jotta sijalta 367 saadaan parhaat mahdolliset asetelmat sijoituksen parantamiseen edelleen. Josko päästäisiin taas vaihtamaan kaikki osuudet matkaan ilman yhteislähtöä? Aa että!

Tulokset ja väliajat

Mutta hetkinen, miten Tuuripellet ehtivät 6 minuuttia ennen Juntteja maaliin? Kepulikonsteja, tuuria! Onneksi Ajokoirat lienevät taas ensi vuonna mukana.