Juntit OK aloitti kesän seikkailukauden miesten kilpasarjassa joukkueella Tipi ja Kristo Halme. Kevätseikkailu järjestettiin tänä vuonna Hyvinkäällä. Kilpailukeskuksena toimi Hyrian koulutuskeskuksen tilat ja vieressä ollut ratsastuskenttä. Sää oli pilvinen, mutta sateeton, lämpötilan ollessa noin 10 astetta plussan puolella.
Linkit kilpailumateriaaliin
Reittikirja: http://bit.ly/1mOAl7e
MTB-kartta: http://bit.ly/1iDmg8G
Suunnistus- ja melontakartta: http://bit.ly/1kYjlKx
Pyöräosuudella jaettu ”suunnistuskartta”: http://bit.ly/QvbPNJ
Koko kuljettu reitti: http://bit.ly/1lhvhJ3
Osuus 1: Juoksu
Kilpailu alkoi jalkasuunnistuksella, jossa piti käydä hakemassa rastit 2/3/4 suunnistus- ja melontakartalta. Kartassa ei toki ollut tälläkään kertaa mittakaavaa, joten oli parempi vaan yrittää seurata sijaintia tarkasti. Rasti 3 oli siirretty kartasta poiketen eteläisemmän hiekkakuopan reunalle. Reittisuunnittelussa piti ottaa fifty-sixty –arvaus siitä, onko rasti 2 laitettu joen itä- vai länsireunaan. Arvoimme vastaukseksi itäreunan, joka olikin aivan oikein ja pitkältä kierrolta / uimareissulta vältyttiin. Loppukin alun suunnistuksesta sujui ihan hyvin, joten ei siitä sen enempää.
Osuus 2: MTB
Seuraavaksi vaihdettiin pyöräilyyn. Pyöräkengät jalkaan, lenkkarit reppuun, ja menoksi! Aloitimme pyöräilyosuuden ajamalla joenylitysrastille, jossa piti ylittää joki vaijerin päällä kävellen ja päällä menevästä narusta tukea ottaen. Joen ylitystehtävän sai suorittaa missä tahansa vaiheessa kilpailua, joten kurvasimme paikalle heti kisan alkuvaiheessa kun jonoja ei ollut. Tässä tapauksessa jouduimme kyllä vielä palaamaan pyörille joen ylityksen jälkeen (samaa ylitystä pitkin, suorinta reittiä), joten ratkaisu ei ollut ehkä ajankäytöllisesti optimaalinen.
Vantaanjoen ylitystä kotleettisissa merkeissä. (Kuva: Kristo Halme)
Neloselta edettiin taas pyöräillen / pyörää työntäen riippuen maaston kuljettavuudesta. Järjestäjän mukaan ensimmäisillä 15 kilometrillä maasto olisi ”teknistä” ja maastopyörää suositeltiin. Nyt selvisi miksi. Pyörän päältä joutui hyppäämään pois sen sata kertaa kun pyöräilytekniikka ei riittänyt tai maasto oli muuten liian hankalaa kuljettavaksi. Jännittäviä kivikoita oli myös koko matkan ajan, kunnes päästiin pellolle ja vitosrastille. Rasti oli taasen erittäin helpossa paikassa. Vitoselta eteenpäin kohti kutosta ensin tietä pitkin ja sitten taas ”tekniselle” polulle edeten. Tässä vaiheessa jo naureskeltiin toistamiseen, järjestäjän suositusta maastopyörän käytöstä. Kutonenkin löytyi lopulta suorilla.
Suunniteltua reittiä MTB-osuuden kuutos- ja seiskarasteille.
Kasin reitinvalinnassa oli hieman mietittävää, mutta jonkinlainen ratkaisu kuitenkin löytyi. Matkan loppuvaihe meni arvalla, kun kartta oli taitettu telineeseen juuri siitä kohti, mistä näkyi mäen päälle lähtevän tien alkupää. Otimme suunnan mäelle vähän liian aikaisin ja seurauksena päädyimmekin hiekkakuoppaan maston sijasta. Siitäpä sitten päätimme käydä rastilla jalkaisin.
Takaisin pyörille päästyämme taitoin kartan niin, että loppureitti näkyi. Huomasin, että olisi ehkä sittenkin kannattanut yrittää ajaa pyörällä sinne mäen päälle saakka, sillä suunniteltu reitti jatkui sieltä. Siispä lähdimme etsimään mäen päälle menevää tietä ja löysimmekin sen – saman tien alussa oli kuitenkin emäntä huutamassa, että kyseessä on tontti eikä mikään yleinen tie, joten käännyimme hakemaan seuraavaa puikkausta mäen päälle. Reittiä polulle sai hieman hakea, mutta viimein päästiin kuitenkin mäen päälle, alkuperäisen suunnitelman mukaiselle reitille. Ysiä haettiin liian aikaisessa vaiheessa, kun kartan mukaan rasti olisi metsässä heti, kun polulta erkaantuu toinen polku mäkeä alas luoteeseen. Kun rastia ei löytynyt, matkasimme hetken matkaa polkua eteenpäin, jossa rasti olikin heti polun vieressä. Tämän jälkeen kymppiä kohti polkua pitkin kiepaten. Polku oli taas hyvinkin hankalakulkuista ajaen, joten työntelin pyörää useaan otteeseen. Itse rasti löytyi kuitenkin lopulta hyvin hiekkakuopan pohjalta.
11 oli helposti havaittavalla paikalla tien vieressä. 12 taas aiheutti hankaluuksia ja päänvaivaa, kun etenimme lopulta aivan eri polulla kuin mikä kartassa näkyi. Siispä hylkäsimme pyörät ja kävimme jalkaisin etsimässä rastin. Huomattavasti nopeampi reitinvalinta rastille olisi luultavasti ollut kääntyä yhdeltätoista takaisin ja ajaa hiekkakuopalle, josta suoraan etelään isoa baanaa pitkin. Reittiä suunniteltaessa ei vaan tiennyt, että kyseinen viiva tien 11355 eteläpuolella on hyväkulkuista uraa, eikä kuntarajaa / vastaavaa. Rastilta 12 pois tullessa asia kuitenkin selvisi ja etenimme vahingossa isolle tielle saakka, josta suunta tietä pitkin kohti kolmeatoista. Tämä rastiväli ei mennyt kovinkaan samalla tavalla kuin suunniteltiin…
13 oli alikulkutunnelissa niin korkealla, että minun piti nostaa kaveria jaloista, että rastin ylsi leimaamaan. Eipähän nuoriso vandalisoinut leimasinta. Pikaisesti tästä eteenpäin rastille 14, jossa käteen lyötiin ”suunnistuskartta”, jonka perusteella piti käydä suorittamassa noin viiden kilsan jalkasuunnistus.
Osuus 3: Juoksu
Alkuun kenkien vaihto ja sitten kartan hämmästelyä. Hetken WTF-pohdinnan jälkeen älysimme verrata ”karttaa” MTB-karttaan, joka kirkasti asioita huomattavasti. Siispä hölkytellen matkaan, aluksi tietä pitkin ja ajatuksia keräillen. Hölkkä ei oikein ollut maistillaan, kun Salpaus-Rogainingissa kipeytynyt kantapää päätti alkaa jälleen kipeäksi. Vauhti oli muutenkin maltillista. Jottei tarina leviäisi liikaa, voisi tämän suunnistusosuuden tiivistää seuraavasti: hiekkakuopalla seikkaillen mäkiä ylös ja alas. 4-5 välillä tuli ideaksi oikaista metsän läpi, ettei tarvitse turhaan nousta mäkeä ylös – katastrofaalisin seurauksin. Metsässä sitä mäkeä ja laskua sitten vasta olikin (tämän olisi tajunnut myös vilkaisemalla samaa paikkaa MTB-kartasta). Aika hapokasta. Kaikki rastit kuitenkin löytyivät ja pian päästiin takaisin pyörille, jossa otin ensimmäiset kiinteät eväät käyttöön.
Osuus 4: MTB
Pyöräily 15:sta oli mukavaa tietä pitkin laskettelua, joskin rastista mentiin hieman ohi. Samanlaista vauhdikasta veivaamista oli myös rastille 16. Kuudentoista rastipiste oli jälleen merkattu niin, että voi arvata kummalla puolella ojaa rasti on. Rastin onneksi näki polulta, joten ei tarvinnut kahlailla. Rasti 17 oli merkitty myöskin samalla tavalla keskelle jokea, mutta arvasimme taas oikein, että rasti on kuitenkin viety kauemmalle puolelle. Siellähän sen oli joen yli kaatuneen puun rungossa kiinni. Toiseltakin puolelta jokea olisi rastille päässyt runkoa pitkin tasapainotellen tai uimalla. Rastin hakemisen jälkeen taas kova veivaus kisakeskukseen ja vaihto melontaan.
Osuus 5: Melonta
Fillarikengät vaihtuivat jälleen lenkkareihin, liivit heitettiin niskaan ja kajakin kanssa melomaan jokea pitkin. Tehtävänä oli hakea rasti numero 1 suunnistus- ja melontakartalta. Lisäohjeena oli, että myös kajakin on käytävä rastilla saakka, joten peliliikkeitä ei tarvinnut suunnitella. Menomatkalla melottiin vastavirtaan ja sai tehdä aika paljon töitä, että sai kajakin menemään oikeaan suuntaan lukuisissa mutkissa. Rastia ei oltu piiloteltu mitenkään ja sen löysi helposti. Sitten vaan myötävirtaan paukuttamaan kohti kisakeskusta, jonne matka eteni vähän vauhdikkaammin. Lopuksi kajakin kanto rantaan melko jäykillä jaloilla ja vaihto ”loppuhässäkkään”.
Osuus 6: Loppuhässäkkä
”Loppuhässäkkänä” oli kahden rastin hakeminen eristelevyä apuna käyttäen, jokea pitkin. Käytännössä tämä tarkoitti, että miehet olivat pulahtaneet virkistävään jokeen ennen kuin lautan päälle päästiin kapuamaan, sillä joen uomat olivat kovinkin jyrkät. Eristelevyn kanssa uiminen oli kiikkerää ja ihan lopuksi vielä kaaduimme kokonaan levyn päältä pois ennen rantaan pääsyä. Samalla tuli talviturkki heitettyä – vaatteet päällä tosin.
Lopuksi vielä eristelevyn palautus ja kipitys maaliin. Aikaa suoritukseen kului noin 6h 5min ja matkaa tuli noin 60 kilometriä. Sykemittarissa oli ”älykäs” reitin tallennus päällä, mutta tästäkin huolimatta akku oli juuri loppumassa kun maaliin päästiin. Oli siis hyvä aika lopettaa. Kisa kuitenkin (ilmeisesti) hyväksytysti läpi! Välillä oli oikeinkin mukavata, välillä pervolla tavalla mukavata ja monessa paikassa vähän raskastakin.
Tiimin kesken homma toimi todella hyvin, ottaen huomioon sen, ettei oltu ikinä ennen tavattu. Tavoitteena itsellä oli päästä reitti kokonaisuudessaan hyväksytysti läpi ja Kristolla tehdä pitkä harjoitus Rokuan 24h –kisaa silmälläpitäen.