Kuopio-Jukola 2014

Junttien kilpailukalenterissa Jukolan viesti on aina pitkään ja hartaasti odotettu kesän kärkitapahtuma. Vuonna 2014 Jukolan viesti järjestettiin Vehmersalmella, Kuopion eteläpuolella, jossa valloitettavana oli “savolaisen vuoriston” kuninkuus.

Juntit.Kuopio-Jukolassa.2014

Tulevaisuuden häikäisemät Jukolan viisi Junttia: Tipi, Timppa, Jyrki, Juse ja Elkki. Kuvasta puuttuvat Epe ja Pentti. (Kuva: Eetu Pekkanen)

Valmistautuminen Jukolaan

Valmistautuminen Jukolan viestiin tapahtui tänäkin vuonna Junttien osalta harjoittelemalla oma-aloitteisesti, kukin omissa piireissään. Maantieteelliset haasteet aiheuttavat yhteisharjoittelulle rajoitteita, sillä Juntit ovat jakaantuneet ympäri Suomea tasaisesti Helsingistä Sodankylään. Suunnistusharjoittelu tapahtui tästä johtuen vuoden 2014 puolella lähes pelkästään paikallisten seurojen järjestämillä iltarasteilla, joissa onneksi tänäkin kesänä ehdittiin käydä useamman kerran ennen tätä Suunnistajan Joulua. Muuta kuntoharjoittelua, kuten juoksua ja hiihtoa, on tietenkin harrastettu suunnistusta enemmän jo vuodenvaihteesta lähtien.

Kilpailuviikonlopun perjantaina Juntit siirtyivät vähitellen Kuopion tuntumaan lähelle pelipaikkoja suorittamaan vielä viimeisen voitelun hiilihydraattitankkaukseen, fiilistelemään kisatunnelmia ja heittämään ns. “läpändeerosta”. Varsinainen hiilihydraattitankkaus onnistui loistavasti tutulla metodilla, jota on hierottu porukalla kuntoon edellisissä kisakarkeloissa kuten Vaarojen Maratonilla, Salpaus-Rogainingissa tai vaikkapa Finlandia-hiihdossa. Liikaa yksityiskohtia paljastamatta, voidaan kertoa metodiin kuuluvan tiettyjä pastatuotteita ja riittävästi nesteitä.

Fiilistelypuolella vatsanpohjalle kutkutuksia lisäsi Jussi Eskolan Twitterissä julkaisema ennakkokuvaus maastosta:

Raapimiseksi meni @JukolanViestin ennakkokoukkailu. Kuvailu kahdella kirjaimella: HC. Silti eri nastaa.Jussi Eskola

Toiminnot kilpailukeskuksessa

Kilpailukeskus oli rakennettu Rytökylän pelloille, josta löytyi myös Junttien käyttöön vuokrattu, Puolustusvoimien valmiiksi pystyttämä puolijoukkueteltta. Jukola-uransa varrella Juntit ovat aina käyttäneet hyväksi järjestäjän pystyttämiä telttoja, jotka takaavat huolettoman majoittumisen ja riittävät sisätilat koko joukkueelle. Teltan pystyttäminen ja purkaminen ovat näin ollen varusmiesten vastuulla, ja omiksi toimenpiteiksi riittävät teltta-alustan levittäminen teltan pohjalle ja pieni viimeistelykiristely itse telttaan mm. keskisalon nostamisen muodossa. Kaiken hyvän lisäksi järjestäjän pystyttämät teltat ovat yleensä kilpailukeskuksen välittömässä läheisyydessä. 

Junttien.teltta.ja.maskotti.Jukolassa

Junttien puolijoukkueteltta #333 ja joukkueen maskotti.

Kilpailukeskukseen oli saatu melko järeät datayhteydet tilapäisillä tukiasemilla ja mobiililaajakaista paukutti 4G-nopeudella. Tämä mahdollisti taas aivan uuden tavan seurata kilpailuja – Yle Areenan livestreamin katsominen tabletilla hyvällä kuvanlaadulla toimi moitteettomasti teltasta käsin. Omaan kilpailuun valmistautuessa kun ei jaksa koko aikaa olla jalkeilla ja seurata kilpailua paikan päällä, joten kunnollisten datayhteyksien pohjustama mahdollisuus kilpailun seurantaan videomuodossa myös lepäillessä oli erittäin tervetullut tuulahdus nykyaikaa Junttien telttaan.

Epe.ja.Jyrki.seuraavat.lahetysta.Jukolassa

Jyrki ja Epe seuraavat Venlojen viestiä Yle Areenan kautta.

Taktiikka menestyskierteen jatkamiseksi

Menestyskierteen jatkumista lähdettiin tänä vuonna hakemaan taktiikalla, joka sisälsi kolme noudatettavaa peruspilaria:

  1. Varustelukierto
  2. Kilpailukierto
  3. Huoltokierto

Oheinen Prezi-esitys havainnollistaa peruspilareiden sisältöä tarkemmin (laita laitteestasi äänet päälle katsoessasi esitystä).

Menestyskierteen saavuttaminen Kuopio-Jukolassa

Kilpailu

Vähimmäistavoitteena oli edellisvuoden tapaan joukkueen sijoituksen parantaminen lopputuloksissa ja tietenkin samalla kaikilta osuuksilta hyväksytty suoritus. Tämä tavoite saavutettiinkin loistavasti ja sijoitus nousi lopulta yli 200 pykälää, eli lopputuloksena sija 574. Vuoden 2012 lähtönumero oli 1636, josta nousua on jo tapahtunut siis yli 1000 joukkueen verran. Samalla tahdilla Juntit OK taistelee Jukolan viestin voitosta vuonna 2017 Joensuussa – samana vuonna kuin Kalevan Rasti on poissa kilpailusta. On toki olemassa pieni mahdollisuus, että menestyskierteessä tapahtuu pientä hidastumista samalla kun lähestytään kärkisijoja… Oheisessa taulukossa näkyy selvästi Junttien sijoituskehitys Jukolan viestissä.

Ensimmäisellä osuudella Elkki lähti tapansa mukaan paukusta täysillä ja kiristi loppua kohden, napsien samalla satoja päänahkoja edellä startanneista joukkueista. Joukkueen sijoitus nousi kolmensadan paikkeille Elkin nautiskellessa “helpohkosta suunnistuksesta” ja kevyestä tossusta. Juntilla tosiaan tossu liikkui ja kuntotaso oli riittävä vuoriston valloittamiseen. Kova alku lisäsi löylyä koko joukkueen motivaatioon, sillä nyt oltiin jo sellaisilla sijoituksilla, jossa letkassa ei tarvitse koko aikaa ohitella ja meno on sujuvaa.

Kakkososuudelle Epe otti ohjat käsiinsä ja hieman haparoivan alun jälkeen suunnistus alkoi maittaa. Sijoitus pysyi mainiona loppuun saakka, vaikka mies ei itse ollut erityisen tyytyväinen suoritukseensa. Henkilökohtainen tavoite oli vielä kovempi kuin tällä kertaa onnistunut suoritus, sillä kevään näyttöjen perusteella pohjat olivat hyvällä tasolla. Pimeäsuunnistuksen asettamat lisähaasteet huomioiden meno oli kuitenkin varmaa ja sujuvaa.

Kolmososuudella Tipi sai sylin täydeltä herkkua nousumetrien muodossa – ja koska niitä ei ollut suunniteltu reitille kuin 450 kappaletta, oli otettava itse vähän lisää kipuamalla ylimääräisiä mäkiä vapaaehtoisesti. Alkuun ja loppuun suoritusta sattuivat ns. megapummit, kun ykköstä piti etsiä tovin ajan ja toiseksi viimeisellä rastilla mies katsoi kartasta väärän koodin, jonka vuoksi piti käydä tarkastamassa kolme eri hajontaa ennen kuin oikea koodi osui silmiin kartalta. Vauhti oli tasaista, mutta ei kovin huikeaa, sillä kevään lenkkeilykilometrit olivat jääneet melko vähiin. Suunnistuksellisesti kulki ehkä vähän odotettua heikommin, mutta rastit onneksi löytyivät silti.

Nelososuudella Timppa teki perusvarman suorituksen ja onnistui nostamaan joukkueen sijoitusta hieman. Omien sanojensa mukaan suunnistus meni omaan tasoon nähden ihan mukavasti. Sujuvuutta suunnistukseen mies kaipasi hieman lisää ja juoksukuntoon vielä pientä parannusta, mutta silti metsästä palasi puomille tyytyväinen Juntti.

Vitososuudella Pentti teki sen mitä Pentiltä odotettiinkin ja suoritti radan läpi varmasti, lukuisien Jukolan viestien tuomalla varmuudella ja kokemuksella. Kilpailujen alle osunut flunssa ja siitä johtunut aerobisen harjoittelun vähyys aiheutti kuitenkin pudotusta suunnistusvauhtiin, eikä mies ollut siihen itse ollenkaan tyytyväinen. Suunnistus sitä vastoin kulki hyvin, eikä suurempia virheitä matkalle sattunut.

Kutososuudella Juse, toinen Jukola-veteraanimme, teki myös vahvan suorituksen metsän siimeksessä ja joukkueen paransi sijoitusta entisestään. Suunnistus sujui hyvin ja jalka liikkui riittävällä tahdilla. Kertoipa Juse vetäneensä letkaa pitkän matkaa ennen Mönkkölänmäkeä, eli itsevarmuudessakaan ei ollut parantamisen varaa. Näillä suorituksilla paikka olisi avoinna myös vanhassa kotiseurassa, Keski-Karjalan Rastissa, jonka blogissa oli kaipuunsekainen maininta Jusen loikkaamisesta Junttien riveihin.

Viimeisellä, ankkuriosuudella Jyrki oli omassa paikassaan. Alkukesästä Lapin Veikoissa salaa harjoitellut urho veti komean suorituksen ja nosti joukkueen sijoitusta sen, mitä nostettavissa oli. Rastit löytyivät niin hyvin, että vanhana pesäpalloilijana tunnettu Jykä tuuletti onnistunutta vetoa syöksymällä ylikulkusillan lopun pää edellä alas katsomon osoittaessa suosiota seisaallaan. Onko parempaa tapaa kruunata tämänvuotinen menestyskierre? Tuskinpa!

Lopputulema

Tavoitteet joukkueen osalta saavutettiin kirkkaasti, mutta parannettavaa jäi vielä melkein jokaiselle. Siispä ensi vuodeksi jäi vielä mukavasti tavoiteltavaa hampaankoloon ja motivaatiota harjoitteluun ei tarvitse kaukaa hakea.

Varustelukierteeseen liittyen on tavoitteena saada hankittua joukkueelle yhtenäinen seura-asu, jotta fanien toiminta helpottuisi. Kyllähän se olisi jo aikakin.

Joka tapauksessa, Paimio – täältä tullaan!