Sallassa oli tarjolla polkujuoksua heinäkuun toisena viikonloppuna ja vähän yllättäenkin nimi löytyi ilmoittautuneiden joukosta. Olin kyllä jo aiemmin kesällä kuullut juoksusta, mutta vakavissani en osallistumista ollut harkinnut. Viikonlopulle ei näyttänyt olevan mitään muutakaan ihmeellistä suunnitelmaa niin miksei sitä voisi käydä nauttimassa polkujuoksusta. Edellinen viikonloppu meni sairastaessa niin ajattelin koko maratonin olevan vähän turhan rankka reissu, päätös puolikkaaseenkin osallistumisesta tuli vasta aivan loppuviikosta. Onneksi kaikkiin polkujuoksutapahtumiin ei tarvitse ilmoittautua puolta vuotta aiemmin 🙂
Tapahtumasta ei ollut oikein minkäänlaista käsitystä enkä Sallaankaan aiemmin ollut eksynyt. Reitti oli tälle vuotta uusittu ja se sisältäisi vain yhden kunnollisen nousupätkän. Hirvittävän tarkkaa muuta infoa tapahtumasta ei ollut tarjolla ja varsinkin osallistujalistan uupuminen yleisestä jaosta lisäsi jännitystä kun ei ollut mitään käsitystä onko paikalla 20 vai 200 juoksijaa. Vähän oli ihmettelevät fiilikset vielä lähtöpaikallakin sillä lähtö tapahtui yhteislähtönä jolloin kaikki maratoonarit, puolimaratoonarit ja 12,5km juoksijat starttasivat. Positiivista oli kuitenkin huomata juoksijoiden määrä, toistasataa juoksijaa oli lähdössä matkaan joka tarkoitti osallistujamäärän lähes tuplaantumista edellisvuodesta. Tapahtuman yksi erikoisuuksista oli lähdön ajankohta – klo 21 eli kisa-aamuna oli saanut nukkua oikein pitkään joka polku-ultria juosseille on harvinaista herkkua.
Pari minuuttia ennen lähtöä porukka siirtyi varovasti lähtöalueelle eikä suurta tunkua eturiviin ollut. Itse asettauduin tietysti parhaille paikoille ja niin paukusta pääsin kärkeen. Alku lähti loivaan ylämäkeen ja koitin pitää vauhdin rauhallisena, kaikeksi kummastukseksi kukaan ei halunnut tulla ohi. Sain vetää keulassa 700-800m jonka jälkeen muutamat juoksijat päästelivät vauhdilla ohi. Eroa alkoi syntymään, mutta koitin juosta mahdollisimman rennosti omalla mukavuusalueella. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä millä matkalla nuo ohi menneet juoksijat olivat. Koetin pitää suunnilleen näköetäisyyden muihin jotta noin 3km kohdalla näkisin 12.5km juoksijat koska siinä reitit eroaisivat. Kärkimies kuitenkin pääsi karkaamaan sen verran etten häntä enää nähnyt, kisan jälkeen kävi ilmi että kyseessä oli TuMen Antti Parjanne. Sitten koitti tuo risteyskohta. Kisassa toisena juossut oli seurannut Anttia ja minun edellä mennyt juoksija huuteli tuntemansa kaverin oikealle reitille. Harhalenkin tehnyt juoksija kurvasi juuri eteeni. No niin – nyt on kuvio selvillä! Olen kisassa kolmantena ja kärki menee noin 30m edellä. Otin nopeasti eron kiinni ja seurasin kärkikaksikkoa tarkkailuetäisyydeltä. Ensimmäinen 4km oli käytännössä latupohjaa ja sen jälkeen siirryttiin kapealle polulle. Juuri ennen kapean polun alkamista pääsin toiseksi, luovuin sijasta kuitenkin suosiolla jotta saisin juosta enemmän omaa tahtia.
Meitä tallusti kohti ensimmäistä huoltopistettä kolmen porukka. Tuossa kyydissä pääsi nauttimaan mukavista poluista ja pitkospuista. Juoksu tuntui helpolta ja ajattelin että tässähän on täydet saumat podiumsijoitukseenkin. 45min kohdalla tuli huoltopiste ja miehet edestäni siirtyivät nappaamaan juotavaa jolloin sain vapaan uran. Pieni vaudin nosto ja sain eroa aikaiseksi, mutta pian askeleet kuuluivat taas takaa. Tovin päästä vilkaisin taakseni ja eihän siellä enää ollut kuin yksi seuraaja. Polku kääntyi ylämäkivoittoiseksi ja otin nousun maltilla.
Kun jyrkimmät kohdat helpottivat pyrin taas nostamaan vauhtia. Lisäsin vauhtia entisestään, takana hengitys ei kuullostanut kovin tuoreelta. Sain tempoa reipasta vauhtia 4km ennen kuin sain pienen eron aikaiseksi. Vauhdikkain tasakilometri sykemittarissa näytti aikaa 3:45 joten olihan tuossa tekemisen meininkiä ainakin minun tasoiselle liikkujalle. Loppu olikin sitten henkien taistelua, pyrin pitämään eron riittävänä jottei tarvitsisi loppukiriä ottaa. Eniten huolestutti vastamäkipätkät jotka ei tuntuneet niin herkulta. Takaa kantautuvista äänistä pystyi päättelemään, ettei ero toiseen ole kuin maksimissaan 100m. Onneksi loppu oli pääosin laskuvoittoista. Ja niin se vaan pikkuhiljaa matka taittui ja maalialue alkoi häämöttämään, puolisen kilometria ennen maalia jo pystyi vähän huokaisemaan – kärkipaikka säilyy eikä tässä tarvitse edes hampaat irvessä yrittää.
Maalilinjan yli ajassa 1.30.05 ja voitto kotiin! Huikea 15 sekunnin ero toiseksi tulleeseen. Sen verran vähän on kilpaurheilua tullut harrastettua varsinkin näin hyvällä lopputuloksella, että tätä seurannut olo oli melko miellyttävä! 🙂 Mikä parasta – en keksi mitään mitä olisin voinut tehdä paremmin.
Kokonaisuutena nautin todella paljon, avosoiden ylitykset oli ehkä mieleenpainuvinta reitillä. Polut olivat nopeita, pitkospuut pääosin hyväkuntoisia ja kivirakkaakaan ei ollut juuri nimeksikään. Reitti oli aavistuksen alimittainen, mutta haitanneekos tuo. Kunnon kisailu tarjosi myös elämyksen jota ei ole ennen polkujuoksuissa saanut kokea, aiemmin vastaavaa vain suunnistuskisoissa. Maraton saattaisi olla houkuttelevampi jos olisi yksi 42km lenkki eikä kahta 21k lenkkiä, polkuja luulisi olevan tarjolla ihan riittävästi. Muistakaan puitteista ei ole valittamista vaan kaikki toimi, vaikka eihän tapahtuma ole näyttävyydeltään Buff Trail Tour -kisoihin verrattava. Oma leimansa tällä kuitenkin on, pienen paikan lämminhenkinen talkootoiminta luo todella miellyttävää tunnelmaa. Suosittelen tapahtumaa ja järjestäjien mukaan Salla Midnight Trail Marathon pidetään ensi vuonnakin!