Kesän 2015 kilpailukausi alkaa kääntyä uhkaavasti ehtoopuolelle ja kalenterista paistaa enää muutama yksittäinen tapahtuma. Junttien riveissä aletaan pikku hiljaa suuntaamaan nastareita ja maastojuoksutossuja kohti ylimenokautta, mutta sitä ennen on vielä varsinainen helmi luvassa. Juntit OK -ykkönen pakkaa vielä kertaalleen karkit ja lamput reppuun, koska muutaman viikon päästä koittaa kesän odotetuin (ja samalla pelätyin) hetki Saariselän komeissa tunturimaastoissa. Menestyskierteen maalaama ruusunpunainen kilpailukausi saa arvoisensa kliimaksinsa kun 22.8 klo 12.00 kajahtaa Rogainingin maailmanmestaruuskisojen lähtölaukaus itseoikeutetusti Kiilopään huipulla. Tässä artikkelissa on tarkoituksena katsastaa kilpailun lähtökohtia sekä spekuloida hieman Junttien mahdollisen menestyksen avaimia.
Kuva: Kalke ry
Katsaus menneeseen:
Kulunut kesä on sujunut harjoituksellisesti täysin odotetusti ja tuloksellisesti vähintäänkin loistavasti! Edellisiin vuosiin verrattuna ennätyksellisen raskaasta kisakalenterista on selvitty puhtain paperein ja fyysisesti joukkue on hyvässä iskussa. Jo pelkästään Karhunkierros ja sitä seurannut VTC antavat uskoa hyvinkin rohkeaan reitin suunnitteluun. Fysiikkapuolella tiimi on saavuttanut aivan uuden tason, joten sillä osastolla odotukset ovat korkealla. Rogainingin puolella kilpaulukokemusta haettiin jo keväällä Asikkalasta ja myös taidollisella puolella on menty suuri harppaus eteenpäin. Arvokisojen mukainen 24 tunnin kilpailuaika tietysti vetää mielen nöyräksi, eikä aika ole vieläkään täysin kullannut muistoja parin vuoden takaisen Retki Rogainingin kokemuksista. Tuosta reissusta opittiin paljon ja nyt päästään viimein katsomaan onko oppi mennyt perille. Tärkeimmät prinsiipit teemalla ”mitä nyt tehdään toisin” näyttää seuraavalta:
– Reitti suunnitellaan yhdeksi lenkiksi
– Tauot pidetään mahdollisimman lyhyinä, tarvittaessa lisätään taukojen määrää
– Reitti aikataulutetaan heti alkumatkasta lähtien
– Reppuun otetaan vain välttämätön mukaan
– Mahdollisiin ongelmiin reagoidaan heti
Spekulaatiot:
Kilapailut järjestetään siis 22.-23.8. UKK-kansallispuistossa ja sen lähialueella, joten aikasemmilta vaellusreissuilta maastotyyppi on kohtalaisen hyvin tiedossa. Aikaisempiin rogaining -kilpailuihin verrattuna maasto eroaa ainakin siinä mielessä, että korkeueroja on varmasti enemmän, näkyvyys on parempi, ojitusalueta ja talousmetsää on varmasti hyvin vähän ja metsäautotieverkosto käytännössä loistaa poissaolollaan. Oletettavaa myös on, että kilpailukartta on varmasti laadukas. Sääolosuhteita voi alkaa tarkastelemaan noin viikkoa ennen kisaa, mutta tunturiolosuhteet tietäen se voi kilpailuaamuna olla melkein mitä tahansa. Odotusarvo on kuitenki se, että tällä kertaa pitää suunnistaa koko ajan ja karttakontrollia ei ole varaa hukata missään vaiheessa. Perinteisten metsäautoteiden ja peltojen sijaan suunnistus pitää tukea enemmän korkeuskäyriin, puroihin, puustonrajoihin tai muihin vastaaviin maamerkkeihin. Vuorokauden pimeä aika ei tuolloin vielä (säästä riippuen) Saariselällä kovin kauaa kestä, mutta tuolle ajalle lie syytä suunnitella ne reitin suunnistuksellisesti helpoimmat paikat.
Varustepuolelle ei tällä kertaa ole luvassa mitään ihmeellisyyksiä. Keliolosuhteiden takia paikanpäälle on hyvä varata vähän normaalia enemmän pitkähihaista vaihtoehtoa ja reppuun menevään takkiin on syytä panostaa. Mahdollisen vesisateen lisäksi myös tunturissa puhaltava tuulenvire voi vilvoittaa lycra-paitaista Junttia varsin mukavasti. Lämpimänä kannattaa pysyä. Myös ravintopuolella pysytellään vanhalla, hyväksihavaitulla polulla: geelejä, karkkia, suklaata ja suolaa. Varustelupuolelle tehtiin sellainen huomio, että kilpailun sääntöjen mukaan kartat jaetaan vasta lähtöalueen puolella, joten reitin suunnittelun aikana ei ole mahdollisuus hyödyntää rakennusten suojaa. Tästä syystä Juntit pystyttävät oman teltan suojaksi säätä, sekä kilpakumppaneiden uteliaita katseita silmällä pitäen. Sinne on myös hyvä säilöä maaliin tulon jälkeen tarvittavia varusteita.
Tavoitteet:
Tämän tason ja kokoluokan rogaining-tapahtumassa Juntit ovat ensimmäistä kertaa mukana, joten mahdollista sijoitusta voi vain arvailla. Kilpailuun mukaan ilmoittautuneiden joukkueden rostereista paistaa sellaisia nimiä, että jalometallia tuskin on kaulaan tulossa.. Suomalaiseen urheilutyyliin voidaan todeta, että: ”tehdään oma suoritus ja katsotaan mihin se riittää”. Tavoitteena on saada aikaan ehjä ja onnistunut suoritus, nauttia tunnelmasta ja kerätä uusia elämyksiä. Viimeiseksi mainittuja tulee varmasti, tavalla tai toisella! Pahitteeksi ei myöskään ole kollegoiden jututtaminen, koska Saariselälle näyttää olevan tulossa myös tuttuja sankoin joukoin. Onnea ja menestystä kaikille jo tässä vaiheessa!
Kiilopäällä tavataan!