Vuosi 2015 oli hyvä urheiluvuosi. Vuoden varrelle mahtui paljon hyvää ja poikkeuksellisen vähän hankaluuksia, minkä vuoksi vuodesta jää todella positiivinen mielikuva. Näin kauden jälkeen voi katsoa ansainneensa oikeuden kutsua itseään varovaisesti ultrajuoksijaksi, mikä onkin ehkä se kovin juttu. Treenitunteja ja -kilometrejä kertyi hieman enemmän kuin aiempina vuosina, etenkin juostut kilometrit kehittyivät ihan mukavasti: noin 1800 jalkaisin urheiltua kilometriä. Erilaisia kilpailuja ehdittiin kiertämään aika paljon, alle olen koonnut pieniä nostalgiapaloja kuluneelta vuodelta.
Talvikaudella harjoittelu maistui. Hiihtokauden päätavoite Pogostan hiihdon 50km perinteisellä tyylillä meni sairasteluista huolimatta kohtalaisen hyvin. Pidemmän aikaa haaveissa ollut 50km/3h tavoite täyttyi, joten tyytyväinen täytyy olla. Juoksukausi avattiin aika terävästi Salpaus-rogainingin 12h sarjalla, josta saatiinkin onnistunut suoritus ja 8. sija vain vähän kärkikolmikosta jääneenä.
Energian ja nesteen kanssa ongelmia, mutta vauhti kohdillaan.
Vuoden päätapahtuma joukkueena oli Jukolan Viesti. Vaikka sijoitus hieman tippuikin edellisestä vuodesta, pystyimme tekemään tasapainoisen suorituksen. Kokemuksena Jukola on aina mahtava, varsinkin kun oma suoritus sattuu menemään hyvin.
Pari viikkoa Jukolan jälkeen ohjelmassa oli Vuokatti Trail Challenge. 75 kilometrin ultramatka sujui erittäin hyvin ja tuomisina olikin kaksi palkintosijaa, Jussi korkeimmalla korokkeella ja minä kolmospallilla. Raskas mutta hienosti sujunut kilpailu!
Heinäkuussa sai keskittyä lomailuun, mikä olikin tervetullutta tiukan alkukauden jälkeen. Elokuun alun pelätty ja odotettu WRC Saariselkä odotti kulman takana eikä matkaan kannattanut lähteä kroppa väsyneenä. 24 tuntia rogainingia oli kyllä rankkuudessaan äärimmäinen kokemus. Ehjä suoritus muutamalla kauneusvirheellä maustettuna, näin rankkoja reissuja ei vuoden aikana montaa pysty tekemään.
Alkusyksyn ehdoton piristysruiske oli Kuopio Trail Cup. Neljä hieman yli viiden kilometrin mittaista polkupyrähdystä raskaissa Kuopion maastoissa olivat uudenlainen kokemus pitkien matkojen juoksijalle. Kilpailut toimivat hyvänä herkistelynä lokakuun alun Vaarojen Maratonia varten, eikä vauhtikaan ollut ihan niin hidasta kuin etukäteen arvelin.
Syksyn viimeinen kilpailu oli Vaarojen Maraton. Kausi päättyi hyvään onnistumiseen, haave 4:30 alle menevästä loppuajasta täyttyi. Kolille oli taas kerran mahtavaa päättää juoksukausi.
Vuoden varrelle mahtui siis paljon tapahtumia, jotka kaikki sujuivat vähintäänkin kohtuullisesti. Vuoteen 2015 voi olla erittäin tyytyväinen! Alkaneeseen uuteen vuoteen lähdetään samoilla teemoilla, tärkeimpänä tavoitteena NUTS Pallaksen 134km ultra Ylläkseltä Hettaan.