Tämän kevään kilpailukausi avattiin 3.5. Vierumäellä Lahden Taimen järjestämissä Salpaus-Rogaining -kilpailuissa. Juntit OK on aikaisempina vuosina osallistunut 12h ja 6h sarjoihin, mutta tänä keväänä ilmottautuminen jäi hieman myöhäiseksi joten päätimme ottaa osaa ainoastaan 3h:n sarjaan. Kisaava joukkue muodostui allekirjoitteneesta sekä Tipistä. Mutta ennenkuin mennään itse kilpailukertomukseen niin pari sanaa lajista Rogaining.
Mikä ihmeen rogaining?
Rogaing on 1970-luvulla Australiassa kehitetty suunistuksen sukulaislaji, jossa kilpaillaan joukkuettain. Joukkueen koko on 2-5 henkilöä joiden on pysyttävä 10 metrin etäisyydellä toisistaan koko kilpailun ajan. Toisin kuin suunnituksessa, jossa ratamestarin määrittelemä rata pitää kulkea mahdollisimman nopeasti, on rogainingissa eripituisia aikasarjoja joissa joukkueet yrittävät hakea kartalta niin paljon rasteja kuin mahdollista ennalta määrätyn ajan puitteissa. Yleisiä aikasarjoja ovat 3h, 6h, 12h ja 24h. Rastit ovat pisteytykseltään eriarvoisia jotka määrätytyvät etäisyyden sekä vaikeustason mukaan. Sarjan voittaa joukkue joka onnistuu keräämään eniten pisteitä annetun ajan puitteissa. Mikäli joukkue ei ehdi maaliin ajoissa tulee ylitetyistä minuuteista miinuspisteitä sekä lopulta joukkueen hylkäys. Suorituksen aikana joukkuuet saavat kantaa mukanaan varusteita sekä palata kisakeskukseen (ns. Hash Houselle) tankkaamaan sekä huoltamaan varusteitaan. Kartat jaetaan n. 1-2 tuntia ennen lähtöä jonka aikana jokainen joukkue saa tutustua niihin sekä suunnitella oman reittinsä. Rogainingissa ratkaisee siis suunnistustaito, kunto ,sekä ennalta valittu kilpailustrategia joka tekee siitä mielenkiintoisen sekä haastavan lajin perinteisen suunnistuksen vastapainoksi. Laji sopii kaikentasoisille liikkujille ja sitä kisataan myös maastopyörillä joten voin suositella lajia myös pyöräilyn ystäville.
Kilpailukeskukseen saapuminen ja lähdön valmistelut
Kilpailukeskuksena toimi tänä vuonna Vierulan koulu.
Ilmoittautuminen alkoi 8:30 mutta Tipin kanssa saavutiin paikalle kello yhdeksän maissa.
Kuten kuvasta näkyy niin kisojen tuoma menestys häikäisi jo kilpailijan silmiä sekä kelikin oli vallan mainio tulevaa koitosta varten. Karttojen jako alkoi kello kymmenen joten aikaa jäi vielä varusteiden välppäämiseenkin. Oma varusteluettelo kisojen aikana oli seuraava:
– Salomon juoksureppu ja juomarakko 1,5l, juomana Gutzyn urheilujuomaa
– n. 6 kpl Dexalin ”herkullisia” geelejä
– Päällä 3/4 Craftin juoksutrikoot, suunnistussukat, suunnistuspaita jonka alla lyhythihainen tekninen t-paita sekä päässä Buff-huivi
– Jalassa Salomon Speedcross -maastolenkkarit joiden päällä Icebugin gaitersit estämään ylimääräisen liejun pääsy kenkiin.
Alunperin olin varustautunut Sourcen 3l:n juomarakolla mutta ilokseni huomasin, että se oli edellisten kisojen jälkeen jäänyt ilmeisesti vetoketjun väliin ja revennyt. Onneksi repusta löytyi myös toinen 1,5l:n rakko joka sai sitten tällä kertaa kelvata.
Klo 10 haettiin sitten kartat ja huristeltiin Vierumäen matkakeitaalle suunnittelemaan reittiä. Reitin suunnittelussa päätettiin käyttää perinteistä, hyväksi havaittua menetelmää, eli ensin arvioitiin kuljettava matka, joka näissä kisoissa arvioitiin olevan n. 20 km, jonka jälkeen otettiin kuljettavaa matkaa vastaava pätkä lankaa kartan mittakaavassa. Kartan mittakaava oli 1:35000, joten langan pituus oli 57 cm:ä. Seuraavaksi kiinnitettiin kartta korkkitauluun ja tökittiin nuppineuloja rasteihin, jotka aiottiin kiertää. Tämän jälkeen langan avulla tarkistettiin oliko suunniteltu reitti sopivan mittainen. Suunnittelun aikana käytiin läpi muutama erilaista reittivaihtoehtoa, joista jokaiselle laskettiin kokonaispistemäärä. Lopulliseksi reitiksi valittiin se vaihtoehto joka tuotti parhaan pistemäärän. Reitin varrelle myös merkittiin tavoiteaikoja joista pystyttiin matkan varrella tarkistamaan, että eteneminen tapahtuu aikataulussa. Loppuun tehtiin myös pieni lisälenkki joka voitaisiin kiertää mikäli reitti ehdittäisiin kiertaa alle tavoiteajan (ei tullut tarpeen).
Kun reitti oli suunniteltua vedettiin viivat suunnitellun reitin päälle yliviivaustussilla. Seuraavaksi mentiin takaisin kisakeskukseen viimeistelemään varusteet sekä valmistautumaan itse koitokseen. Kun varusteet oli välpätty, nesteet tankattu ja reitti suunniteltu, oli Juntit OK valmiina lähtöön joka tapahtui klo 12 kaikkien sarjojen yhteislähtönä.
Kilpailu
Lähtö tapahtui siis kaikkien sarjojen yhteislähtönä klo 12. Koska tapahtumasta on jo jonkin verran aikaa, otan tähän blogiin suoran lainauksen Tipin Heiaheia kirjoituksesta johon oli kuvattu melko kattavasti koko suoritus.
Junttien kulkemaa reittiä kartalla voi ihmetellä oheisen linkin takaa: Kuljettu reitti
Alku lähti vauhdikkaasti ja kevyellä jalalla metsäautotietä pitkin kohti 75:sta. Helppo nakki. Tämän jälkeen seuraavaksi suunnistettiin kohti 81:stä. Koskapa aikaa oli vähän ja pyrkimys päästä rastille mahdollisimman suoraan, ei tietä päässyt käyttämään kovinkaan paljoa, vaan iskettiin moottoritien aidan viertä, peltoa ja kalliota pitkin. Lopussa, pellon jälkeen, olisi ehkä kannattanut jo kiertää rastille tietä pitkin, eikä kiivetä kallioille, sillä eteneminen ei ollut toivotun vauhdikasta hankalan alustan vuoksi. Timpe ehdotteli kiertoa tietä pitkin, mutta suunnistuksellisista syistä halusin puskea läpi kallion. Tietä pitkin olisi ainakin energiaa säästynyt… Rasti oli helppo löytää ja sieltä vauhdilla 45:sta kohti, joka löytyi helposti.
102:n hakeminen oli reitin hitain osuus, joskin rasti löytyi melko helposti. 72:lle lähtiessä suunnitelmana oli hölkytellä kallion päällä hyvässä maastossa ensin niin pitkään kun mäkeä riittää, ja laskeutua sitten alas polulle. Polku oli kuitenkin hankala löytää ja sitä etsittiin ihan jonkin aikaa. Jonkinlainen poluntapainen löytyi tarpeeksi haarukoituamme aluetta ja lähdimme etenemään 72:lle sitä pitkin, kunnes polku taas hävisi ja mentiin sitten vain suunnalla läheiselle tielle. Loppumatka tietä pitkin meni hyvin ja rasti löytyi, vaikka ehkä otettiinkin rasti turhan varman päälle pienellä koukulla. 93:lle siirtymä oli helppo, joskaan ensimmäistä kartassa olevaa polkua ei ison tien jälkeen löytynytkään.
43:lle suora reitti oli alun ja lopun metsäosuuden osalta erittäin hidasta puskassa puskemista. Pellon reunaa ja tietä pitkin taasen oli hyvä dallata. Rastin otettuamme suunta kohti 35:sta ja hetken tuumaus, että viitsiikö lähteä moiseen pöheikköön edes yrittämään. Lopulta päädyimme ratkaisuun, ettei muitakaan vaihtoehtoja ole kuin suora veto ja leuka rinnassa kohti havupuita. Onneksi pelloille päästyämme matkanteko oli vauhdikkaampaa kuin puskassa rämpiminen ja rasti saatiin lopulta ihan mukavasti.
Aika alkoi käydä vähiin, mutta ennalta asetettu 2,5 tunnin aborttikynnys ei ollut vielä täynnä, joten lähdettiin rohkeasti kohti 86:sta, silläpä matkaa saattoi tehdä hyvän matkaa tietä pitkin. Tielle päästyämme kello näytti kuluneeksi ajaksi 2h 28min, joten ei ollut aikaa pummailla, vaan hakea rasti ja kipitellä äkkiä maaliin. Rasti löytyi onneksi näpsäkästi, vaikka ajauduimme alkuun liian paljon itään. Siitäpä sitten maalia kohti, kun aikaa siirtymiseen oli vielä 24 minuuttia. Laskeskelin päässäni tässä vaiheessa, että normaalilla lenkkivauhdilla ehtii maaliin hyvin, joten siltä osin oli aika hyvä meininki tietä pitkin lasettaessa. Pitkää ja loivaa ylämäkeä olivat laittaneet vielä loppusuoralle, jossa meinasi alkaa hieman hapottamaan, mutta maaliin selvittiin silti ajassa 2:56:23.
Ja lopuksi
Kuten sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty joten tällä kertaa Junti OK:n sijoitukseksi lohkesi 3:s sija 600 pisteellä 3 tunnin sarjassa. Voittajajoukkue keräsi pisteitä 670 ja toiseksi tullut joukkue saman määrän mutta koska he myöhästyivät maalista niin heidän pisteitään vähennettiin 40 joten lopulliseksi pistemääräksi jäi 630. Kaikenkaikkiaan kisat olivat jälleen hieno kokemus ja ensi vuonna Juntit OK nähdään varmasti myös uudestaankin Salpaus-Rogainingin osallistujalistoilla. Ehkäpä ensi vuonna päästäisiin mukaan oikein useamman joukkueen voimin eri sarjoihin.
