Salpaus-Rogaining 2015

Salpaus-Rogaining on ollut tämän vuoden kilpailukalenterissa itseoikeutetusti jo alusta saakka. Tästä alkaa kesäkausi 2015, joka huipentuu Saariselälle lajin MM-kilpailuihin elokuussa.

Tänä vuonna Salpaus-Rogaining järjestettiin Asikkalan suunnilla Kalkkisissa. Kilpailukeskuksena toimi Asikkalan koulu. Tarjolla oli 12 tunnin, 6 tunnin ja 3 tunnin sarjat jalkaisin, sekä 4 tunnin pyöräsarja.

Juntit edustivat kilpailussa kahdella joukkueella: 12 tunnin sarjassa Eetu & Elkki ja 6 tunnin sarjassa Timppa & Tipi.

Master Chef  jännän äärellä
Master Chef jännän äärellä
Vlasov Solutions Tankkaus-kombo on tehokasta!
Vlasov Solutions Tankkaus-kombo on tehokasta!
Ennen kilpailua kokoonnuttiin Lahti-Lahtis -akselille suorittamaan ns. “viimeinen voitelu”, eli tankkaus. Mystisiä superfoodeja taidokkaasti yhdistelevä Master Chef Timppa loihti energiarikkaan tankkaus-evään, jossa laskelmien mukaan energiaa oli noin 15 kcal/g. Tämä ylittää esimerkiksi puhtaan rasvan energiapitoisuuden selvästi, joten vielä viime hetkillä paukkua reiteen kertyi kosmisia määriä. Tarkkaa reseptiä ei ole suotavaa saati järkevää paljastaa, mutta evään sekaan oli survottu ainakin kolmea seuraavista: voi, pekoni, pasta, kerma, ananas.

Don Tipi latasi reittisuunnittelun prinsiipit taululle
Don Tipi latasi reittisuunnittelun prinsiipit taululle

Kilpailu-aamuna seurue siirtyi kisakeskukseen jo hyvissä ajoin, jolloin ehdittiin vielä yhdessä virittelemään hoksottimia rogaining-moodiin ja nauttimaan mitalikaffet.

Tipin opastuksella käytiin ohessa läpi tärkeimmät lajinomaiset, onnistuneen reittisuunnittelun perusprinsiipit.


 

Juntit OK 1 (12h sarja)

Joukkueen talvikausi oli sujunut mainiosti, joten odotukset olivat varsin korkealla. Rogaining-kokemusta oli haettu jo muutaman vuoden ajan erilaisista kilpailuista, joissa myös oli maksettu melko koviakin oppirahoja. Mutta nyt kaiken pitäisi olla kunnossa – niin fysiikan kuin taitojenkin puolesta kaksikko oli valmiimpi kuin koskaan.

Reittisuunnitelmalla pohja hyvälle suoritukselle

Aikaisemmista kokemuksista oli havaittavissa, että loppumattoman fysiikan hiomisen lisäksi eniten oli kehitettävää kuitenkin reitin suunnittelun puolella. Talvi- ja kevätkaudella ykköstiimin jäsenet ovat viettäneet tunnin jos toisenkin tutustuen erilaisiin reitinsuunnittelustrategioihin ja nyt niitä päästiin luontevasti testaamaan heti tositilanteessa. Ennakko-odotuksia nostatti myös se, että aikaisemmat kilpailut ovat opettaneet aika paljon varusteiden valinnoista sekä mukana kuljetettavan energian tarpeesta. Melkein voisi sanoa, että tällä kertaa lähdettiin kohtalaisen kevyillä repuilla reissuun.

 

Reitin suunnittelussa ensimmäinen kysymys on budjetoitava kilometrimäärä. Etukäteen olimme sopineet mielestämme melko rohkean mutta realistisen kilometribudjetin – narua leikattiin kaksi metriä, eli 70 kilometriä vastaava pätkä. Kartalta korostettiin parhaat pisteet antavat rastit, jonka jälkeen alkoi reitin karkeasuunnittelu. Kartan erityispiirre oli kilpailualueen kahtia jakava kanava. Rastit painottuivat kartan pohjoiselle puoliskolle, jonne myös narua alettiin kieputtamaan. Naru riitti kattamaan kahta rastia lukuunottamatta kaikki kanavan pohjoispuoliset rastit, joten suunnitelma vaikutti toimivalta! Lähtökohtaisesti reittiin oltiin hyvin tyytyväisiä, koska poisjätettyjen rastien pistemäärä oli niin alhainen, että millään muutoksella suurempaan kokonaispistemäärään ei olisi ollut mahdollisuuksia. Mietittäväksi lähinnä jäi, olisiko rastien kiertojärjestys voinut lyhentää reittiä oleellisesti? Koska lanka riitti hyvin, olimme reitin suhteen valmiita! Lopuksi vielä päätettiin kiertää reitti myötäpäivään, jotta odotusarvoisesti helpoimmat rastit ja luontevimmat oikaisupaikat jäävät pimeille tunneille.

Kilpailu

Juntit OK 1 valmiina lähtöön
Juntit OK 1 valmiina lähtöön

 

Startista homma lähti aika mukavasti liikkeelle – paitsi että heti ensimmäiselle rastille tuli muutama ylimääräinen minuutti hämmästelyä. Kevään ensimmäiset rogainingaskeleet ja muiden joukkueiden luoma ryhmäpaine ajoi tavoitellusta rastista sivuun. Lyhyen hortoilun jälkeen tekeminen kuitenkin rauhottui ja homma alkoi sujumaan. Ensi kilometreille lisäjännitystä loi myös Elkin uusi juomareppu, joka ei suostunut heruttamaan vettä ollenkaan letkun päästä. Sopivalla hetkellä noin tunnin jälkeen pidettiin lyhyt energiatankkauspaussi ja reppua saatiin sen verran härvättyä, että neste alkoi letkussa kulkemaan. Alkumatkasta askel tuntui sen verran kevyelle ja rastivälit nopeilta, että olimme kolmen tunnin kohdalla reilusti aikataulua edellä. Hyvä vauhti rohkaisi muuttamaan suunnitelmaa siten, että myös rasti 94 päätettiin hakea alueen luoteiskulmasta. Rastille pääsi lyhyttä metsäsiirtymää lukuunottamatta teitä pitkin, joten ajallisesti tuo yhdeksän pistettä ei paljoa maksanut.

 

Rogainingissa, kuten muissakin ultralajeissa, on energiahuolto keskeisessä roolissa. Itse sorruimme laiminlyömään syömisen alkumatkan aikana, mikä alkoi näkymään ja tuntumaan noin viiden tunnin kohdalla. Samaan aikaan sää myös viileni ja alkoi sataa vettä. Reissun kurjimmat hetket tulivat siis hiukan ennakoitua aiemmin vastaan, kun juomarastilla 71 heikko olo ja kylmyys iskivät päälle. Juomarakkojen täyttö + suklaapatukoiden kaivelu kohmeisin sormin kesti sen verran, että kylmettyneisiin jäseniin oli palautettava lämpöä juoksemalla reippaasti kohti seuraavaa rastia. Muutama edeltävä hidas rastiväli oli myös tehnyt hallaa aikataulullemme, tavoitteesta oltiin yli tunti jäljessä ja loppulenkin rasteja piti alkaa vähitellen priorisoimaan. Maalissa tuli vielä huomattua, että pieni osa mukana kuskatusta eväästä jäi syömättä, joten systemaattisemmalla energian saannilla olisi varmasti säästytty paljolta harmilta.

Kuljettu reitti
Kuljettu reitti, klikkaa suuremmaksi

Kilpailukartta ei kaikilta osin ollut erityisen tarkka. Harmittavasti rastia 53 pohjoisesta lähestyttäessä emme löytäneet karttaan merkattuja uria, vaan aikaa paloi kymmenisen minuuttia turhaan hapuiluun. Samalla teimme päätöksen jättää rastit 63 ja 21 noutamatta. Pimenevässä illassa taival taittui tästä eteenpäin onneksi sujuvasti, eikä lamppujen kanssa ollut ongelmia löytää rasteja 84 ja 105. Kohti viimeistä rastia matkattiin hyvillä mielin pääasiassa kävellen – ylimääräistä aikaa tulisi jäämään noin puoli tuntia. Toki kävely oli myös vettyneille jaloille aavistuksen armeliaampi tapa edetä, maastossa oli vuodenajan mukaisesti todella märkää!

 

Maalin läheisyys ja olon kurjuus maksoivat joukkueelle kaksi sijaa. Emme jääneet pitkäksi aikaa etsimään rastia 34, jota muutkin joukkueet tuntuivat hieman hakevan pimeydestä. Todellisuudessa olimme todella lähellä, mutta pimeässä louhikkoinen rinne oli varsin vastenmielinen paikka ja ajatus puolen kilometrin päässä odottavasta maalin lämmöstä kävi vastustamattomaksi. Maalia kohti kävellessä yksi joukkue hölkkäsi painamaan maalileiman muutamaa sekuntia ennen meitä, uskomatonta kyllä heillä oli täsmälleen samat pisteet kuin meillä. Muutamaa sekuntia nopeammalla ajalla he kuitenkin ottivat 7. sijan nenämme edestä. Eipä tuota kyllä juuri osaa harmitella, mutta näköjään tässäkin lajissa erot voivat olla todella pieniä.

Tuloksena onnistunut suoritus

Maalissa olo oli huojentunut, kuten odottaa sopi. Päivän saaliina 8. sija 1700 pisteellä, matkaa taittui 76 kilometriä ajassa 11h 37min. Maalissa pikainen vaatteiden vaihto ja lihasoppakulho, minkä jälkeen 6h joukkueen Junttien kanssa kohti Lahtea saunomaan. Ajatus Saariselällä odottavasta tuplaurakasta piti karkottaa pois mielestä, tällä kertaa 12 tuntia riitti oikein hyvin.

 

Jälkiviisaus on sitä helpointa viisautta, joten tässä plussat ja miinukset suorituksesta:

Plussat Miinukset
+ Onnistunut reittisuunnitelma ja sopiva kilometribudjetti.
+ Hyvä vauhdinjako.
+ Lähes virheetön suunnistus, kartan epätarkkuudesta ei hämmennytty.
+ Fyysisen suorituskyvyn säilyminen loppuun saakka kohtuullisen hyvänä.
+ Sijoitus; pisteissä mitattuna useampikin joukkue oli meidän kanssa samassa klimpissä ja pienellä tuurilla Juntit olisi ollut kisan kärkisijoilla.
– Etukäteen pitää pystyä tunnistamaan kartalta hitaat rastivälit ja huomioida ne aikataulussa. Enemmän väliaikatavoitteita kartalle!
– Energiahuoltoa ei saa jättää fiilispohjaiseksi, nyt söimme aivan liian vähän.
– Olisimme ehtineet hakea myös välistä jättämämme rastit, mutta riski olisi ollut melko suuri.
– Viimeisten tuntien aika pää alkoi pehmetä, kartalla pysyminen muuttui todella vaikeaksi.
– Viimeinenkin rasti pitää jaksaa etsiä, mikäli aikaa on.

 


 

Juntit OK 2 (6h sarja)

Kakkosjoukkueessa seuraa edustivat Timppa ja Tipi. Timppa on kevään mittaan treenannut vahvasti kohti NUTS Karhunkierroksen 53 km polkujuoksu-ultraa, joten juoksukuntoa oli varastossa helposti vaikka koko matkan ajaksi. Toisaalta taas Tipin kevättalven ja kevään treenaus kärsi pahasti melkein pari kuukautta kestäneestä flunssasta. Kevyttä juoksu- ja suunnistustreeniä oli kertynyt plakkariin noin kuukauden ajan. Matkaan lähdettiin siis maltillisella asenteella ja kokeillen miten Tipin kunto kestää pidempää reippailua.

Pientä riskiä mukaan reittistrategiaan

Timppa merkitsee valmiin reitin kartalle
Suunnitellun reitin merkkauspuuhia

Reittistrategiassa lähtökohtana oli suunnitella noin 30 kilometrin pituinen reitti linnuntietä kuljettuna, joten narua varattiin vastaava määrä. Ideana oli käydä kerran vesitäydennyksellä ja muuten käydä hakemassa maksimipisteet oletetulla keskivauhdilla. Muutaman reittivaihtoehdon läpi käymisen jälkeen parhaaksi vaihtoehdoksi valikoitui kartan pohjoisosassa myötäpäivään kiertävä toteutus, jossa poikkeuksellisesti ei lopussa ollut varaa hakea kuin yksi bonusrasti, mikäli aikaa jää yli kohtuullisesti. Tämä vaihtoehto sisälsi hieman totuttua enemmän riskiä, sillä mahdollinen “abortti” ja reitin suuntaaminen kohti maalia tulisi tehdä jo reitin puolivälin jälkeen, eli melko paljon ennakoiden. Riski kuitenkin hyväksyttiin, sillä oli tiedossa ettei tällä kertaa päästäisi iskemään kärkikahinoihin.

Kilpailu

Matkaan lähdettiin siis lännen suuntaan kohti rastia 51, jossa odotti heti selkeä pummin paikka, mikäli suuntaa ei ottaisi tarkasti. Hyvän startin varmistamiseksi päätimme mennä ensimmäiselle rastille varmasti selkeiden maamerkkien mukaan, jotta mittakaavaan saa hieman kosketuspintaa ja alkuun ei tule turhaa häröilyä. Tossut kastuivat ensimmäisen kerran jo ennen rastille pääsyä, sillä maastossa oli vettä melko runsain määrin. Suurin osa väestä etsi kuivempia uria rastia kohti ja samalla kierrettiin liian kauas pohjoiseen rastipisteeltä. Rastipiste oli hieman haastava, mutta pienellä korjausliikkeellä rasti löytyi ja samalla tavoitettiin hieman kovempaa paukusta startanneet ykkösjoukkueen herrasmiehet.

20150502.Kartta.Salpaus-Rogaining.2015.6h-sarja
Karttaa klikkaamalla saat auki täysikokoisen version

95:lle päätimme kiertää etelästä tien kautta, sillä pitkä suunnistus mäkeä pitkin metsässä vaikutti melko haastavalta ja mahdollisesti myös hitaammalta tavalta edetä rastille.Kierto oli melkoinen ja ohitimme Lahti Trail Runnersin joukkueen kanssa toisemme vuorotellen, kunnes erkanimme ennen rastia eri reitinvalinnoille. Lopulta rasti löytyi hyvin ja olimme rastilla hieman LTR:n joukkuetta aikaisemmin. Tästä Juntti-juna puksutti hitaasti ja varmasti kohti 56:sta. Metsässä ja ylämäissä käveltiin, muuten hölkättiin rauhallisesti.

 

Lähdimme 56:lta salamannopeasti etenemään pikaisella kartan vilkaisulla, mutta mittakaava teki tässä vaiheessa normaaliin suunnistuskarttaan tottuneelle tepposet. Lähdimmekin etenemään rastilta “vasemmalle” vaikka matkaa olisi pitänyt taittaa vielä hetken aikaa ennen pohjoiseen ennen “vasemmalle” kääntymistä. Kompassista suuntaa ei tietenkään tarkastettu, mutta hetken aikaa kuljettuamme huomasimme, että nyt lähdettiinkin kiertämään 62:lle etelän kautta, vaikka pohjoisesta oli tarkoitus. Ei auttanut kuin tehdä rastivälin puolenvälin jälkeen oikaisu metsän läpi, mikä taas ei ollut yhtä nopea ratkaisu kuin pohjoisen polkua pitkin hölkkäily. Reittivalinta ei ollut katastrofi, mutta virhe joka tapauksessa.

Reitti eteni näpsäkästi 62, 73 ja 84 kautta 101:lle, jossa oli odotettavissa suossa rämpimistä ja haastava rastipiste. Onneksi suo olikin vain hieman soistuvaa maata ja rastipistekin löytyi yllättävän helposti.

71:lle tiedossa oli haastava lähestyminen, jossa mahdollisuus kunnon megapummiin, mikäli rastia koittaa lähestyä liian lännestä. Siispä soidinkangas ylitettiin rauhassa kävellen ja tarkasti suunnassa pysyen, tavoitteena osua ensin rastin pohjoispuolella kulkevalle tielle ja siitä sitten korjata rastille. Suunnitelman toteutus onnistui lähes täydellisesti vaikka matkalla Timpalta meinasi jo usko loppua: “ihmettelen, jos tuolta metsästä yht’äkkiä tie tulee vastaan“, kommentoi Timpe – ja hetken päästä jatkoi, “no sieltähän se tuli!” Perillä rastilla oltiin reilu vartti ennalta asetettua väliaikaa aiemmin. Mikäli aikataulusta oltaisiin oltu myöhässä, olisi tästä eteenpäin otettu hieman suorempi reitti maaliin.

102:lle kummallekin oli piirretty kartalle eri reitti, joten valitsimme arvalla Timpan suunnistajaksi tälle rastivälille. Matkalla tuli taas eteen ensin hieman koukkua tien kautta ja sitten melkoisen pöheikön läpi puurtamista. 44 ohitettiin melko läheltä, mutta maltoimme mielemme, sillä periaatteessa rastille ei pitänyt ehtiä aikataulun puitteissa. Tiellä vastaan tuli parivaljakko, joka ulkomuotonsa puolesta oli epäiltävissä Tuuripellet kakkoseksi. Lähestyminen rastille alkoi pohjoiseen päin kulkevaa ajopolkua pitkin, jonka virheellisesti tulkitsimme kartalla olleeksi poluksi. Pian kuitenkin huomasimme, että kyseessä oli kartalta puuttunut polku ja olemme mäessä liian lännessä. Palaaminen tielle ei kuitenkaan enää houkuttanut ja päätimme lähteä puskemaan suoraan mäkeen ja sieltä rastille kaartaen, josko vaikka rasti olisi laitettu kalliojyrkänteen yläosaan mäen päälle. Siellähän se ei kuitenkaan ollut ja lopulta laskeuduimme vielä jonkin verran alaspäin ennen rastin löytymistä. Kiipesimme siis muutaman käyrän turhaan, mutta saimme samalla mitalla liikunnan iloa vastineeksi.

82:lle ja 53:lle etenemistä hidastivat maastoutuneet pienet polut, joita ei maastossa enää havainnut. Välille oli rakennettu myös uusia teitä ja risteyksiä, joten tarkkana piti taas olla. Rastit löytyivät kuitenkin helposti, samoin kuin 35 ja 36. Turhaa kiirettä ei tarvinnut pitää, vaan etenimme helpommalla alustalla hölkäten ja muuten reippaasti kävellen. 

Ensimmäistä kertaa kiireettä maalissa

36:n jälkeen suunta ja ajatukset kohdistuivat aivan lähistöllä odottavaan maaliin. Tyytyväisenä onnistuneesta ja kohtuullisen virheettömästä suorituksesta lönköttelimme kohti maalia ilman kiirettä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun lopussa ei tarvinnut painaa hampaat irvessä, vaan aikaa oli jopa muutama minuutti ylimääräistä.

Loppuleimaus ajassa 5:53:23, 860 pistettä ja 34,5 kilometriä plakkarissa, miehet kohtuullisen freesissä kunnossa. Se oli siinä! Sijoituksena 19/63 oli lähtökohtiin nähden oikein tyydyttävä. Bonuksena Tuuripellet 1 jäi tuloksissa taakse, vaikka Tuuripellet 2 olikin vastustamattoman lennokas (myös) tällä kertaa.

Plussat Miinukset
+ Onnistunut reittisuunnitelma ja suunnitelman mukainen toteutus
+ Lähes virheetön suunnistus ja nolla megapummia

+ Hyvä meininki koko reissun ajan

– Turhan pitkä paussi ainoalla juomarastipysähdyksellä
– Maastosta aika ajoin löytyneet hakkuujätteiden ja märän lälly-alustan muodostamat huonokulkuiset osiot

– Kartalta ei pystynyt etukäteen arvioimaan maaston kulkukelpoisuudesta juuri mitään