Pogostan Hiihto 2015

Viikonloppuna hiihdettiin Ilomantsissa 38. Pogostan Hiihto. Viime vuonna tapahtumaa ei pystytty järjestämään lumipulan takia, mutta tänä vuonna olosuhteet olivat kerrassaan hienot. Lunta maastossa oli noin 30cm, ainoastaan aurinkoisilta rinteiltä lumi oli sulanut, mutta järjestäjät olivat tehneet hyvää työtä lumettamalla sulia kohtia reitistä. Itselläni ilmoittautuminen oli tehty alunperin vuoden 2014 hiihtoon, mutta siirsin osallistumisoikeuden vuoden 2015 perinteisen tyylin 51 kilometrin kilpailuun.

 

Pogostaa varten tuli talven aikana harjoiteltua aika hyvin, joten etukäteen elättelin varovaisia toiveita kolmen tunnin rajan alituksesta. Tämä kuitenkin edellyttäisi hyvää keliä, onnistunutta voitelua ja vetoapua muilta. Tilanne kuitenkin muuttui ikävästi kilpailuviikon keskiviikkona, kun sain yllättäen vatsapöpön! Vaikka akuuttia pahoinvointia kesti vain vuorokauden, niin elimistö oli aika pahasti sekaisin vielä lauantainakin. Energia- ja nestetankkaus jäi siis käytännössä tekemättä, mutta ajattelin kuitenkin lähteä kokeilemaan mihin rahkeet riittävät. Lauantaina siis kello herätti klo 4:45 ja puoli kuudelta alkoi matka kohti Ilomantsia.

 

Perillä järjestelyt sujuivat moitteettoman sujuvasti. Ilmoittautumisen jälkeen ehdin hieman testailemaan suksien toimivuutta ja ottamaan alkulämpöä ennen klo 9:00 tapahtuvaa starttia. Edellisenä päivänä hierottu “tälli” tuntui toimivan mukavasti ja latu oli myös erittäin liukkaan ja kovan tuntuinen – kalustosta ei siis sentään tarvinnut murehtia! Oma lähtöpaikkani oli 2. lähtöryhmästä, minkä loppupäähän sukseni asettelin starttia odottelemaan. Etukäteistietoa reitistä ei juuri ollut, reittikartan perusteella huoltopisteitä oli ainakin riittävästi eikä mitään mahdottomia nousujakaan pitäisi vastaan tulla. Toki joukkueen hiihtäjälegenda Juse oli niittänyt tapahtumassa mainetta menneinä vuosina, joten jäseniä vääjäämättä eteenpäin vievä menestyskierre olisi vievä minuakin kohti kunniaa…

Reittikartta 2015
Reittikartta 2015

Startista pääsin rennosti liikkeelle ensimmäiseen nousuun ja meno tuntui helpolta. Täytyy kyllä sanoa että tottumattomalle isossa ryhmässä hiihto on aika jännittävää puuhaa – vauhdikkaissa alamäissä saa olla todella tarkkana! En halunnut hukata energiaa yhtään tarpeettomasti, joten tyydyin ylämäissä välillä jopa turhauttavan hitaaseen vauhtiin. Hiihdettävillä pätkillä vauhtia taas oli oikein mukavasti, luistossa en aivan pärjännyt muulle porukalle mutta mukana kuitenkin pysyi aika vaivattomasti.

 

Ensimmäiset huollot tulivat todella nopeasti vastaan. Koska ajatus geelin syömisestä toi edellisen päivän ruoan makua vatsahapolla maustettuna suuhun, jäi energiahuolto hiukan huonolle tolalle. Muutaman geelin sain reissun aikana sentään alas. 27km kyltin kohdalla vilkaisin kelloon – 1h 27 min! Alkuhan on tultu aivan lentäen! Ehkä tästä sittenkin selvitään alle kolmeen tuntiin? No, aika pian lysti sitten loppuikin… Kolmenkympin kohdilla vuorohiihtoon ei enää saanutkaan kunnolla potkua ja tasatyöntöosuuksilla alkoi mennä porukkaa tasaisesti ohi ikään ja sukupuoleen katsomatta.

 

Viimeiset 15km menivät melkoiseksi taisteluksi. Ylämäissä vauhti pysähtyi eikä hajonneella tekniikalla suksikaan enää pitänyt. Tuntui että ohi mentiin oikealta ja vasemmalta, koko ajan. Kilometrit tuntuivat piinaavan pitkiltä ja se tuttu pään sisäinen ääni alkoi kyselemään vaikeita: “Miksi olet täällä? Meinaatko ensi vuonna tulla? Oliko hyvä idea ilmoittautua 80km polkujuoksuun? Eikö olisi sama jättää homma kesken?” Onneksi matkaa ei tässä vaiheessa enää ollut älyttömän paljoa, joten homma jatkui työntö kerrallaan maalia kohti. Todettakoon kuitenkin ettei ladun varteen heitetyt humoristiset kyltit, kuten “köyhyys kaukana, vielä on vitonen” tai “kyllä mäki velkansa maksaa” naurattaneet juurikaan.

 

Viimeisillä kilometreillä on aina virkistävä vaikutus, niin nytkin. Kuulutusten äänet ja viimeiset kilometrikyltit toivat käyttöön ne viimeisetkin voimat, aivan lopussa sain jopa manattua jostain pientä loppukirin tynkää. Maalissa päällimmäinen tunne oli helpotus, toinen tunne yllätys – vain reilut 2 minuuttia yli kolmen tunnin. Ohhoh! Mitä jos olisi ollut normaalissa iskussa, tästähän olisi saanut vaikka kuinka minuutteja pois.. Aika kaksijakoinen fiilis siis. Toisaalta lähtökohtiin nähden erinomaisesti sujunut hiihto, mutta jossiteltavaakin jäi.

 

Joka tapauksessa reitti oli aivan upea, latuprofiili hyvä ja järjestelyt sujuivat todella mallikkaasti. Voin suositella tapahtumaa kaikille hiihdon ystäville. Lammet, kangasmetsät, harjut ja suot tarjoavat mahtavat puitteet.

 

Väliaikoja alla olevasta linkistä, keskinopeus laski loppua kohti aika rajusti 🙂

http://www.eqtiming.no/Result/Details?eventUID=17973&edUID=3346551