WRC Saariselkä 2015

Rogainingin maailmanmestaruuskilpailut on tapahtuma, jonne ei koskaan pitänyt osallistua. Näin ajateltiin kaksi vuotta sitten, kun ensimmäinen 24h rogaining-kilpailu oli takana ja saaliina kotiin tuotiin jalkavammoja ja surkeita tunnelmia. Parin vuoden aikana ihminen kuitenkin unohtaa ikävät yksityiskohdat ja talvella ilmoittautumispäätöstä ei lopulta tarvinnut pitkään miettiä. Näin jälkikäteen ajateltuna osallistuminen oli ainoa oikea ratkaisu.

 

Saavuimme Saariselän kansainvälisiin tunnelmiin perjantaina iltapäivällä. Ilmoittautuminen sujui nopeasti, eikä telttaakaan tarvinnut kauaa pystyyn hieroa. Teltta toimi paitsi kilpailun aikaisena tukikohtana, myös reitin suunnittelupaikkana. Aika moni kisavieraista vaikutti myös majoittuvan telttoihinsa, mutta itse suuntasimme illaksi Saariselälle nauttimaan maisemista ja toistemme jutuista. Ilta sujui rattoisasti tankkauseväistä, sekä saunan lämmöstä nauttien. Kaikkia paukkuja ei toki haluttu tuhlata ennen starttia, joten huonoimmat leuat jätettiin suosiolla seuraavalle päivälle.

Junttitukikohta valmiina
Junttitukikohta valmiina

Karttojen jako alkoi aamulla klo 09. Reittiä alettiin hieromaan teltan ulkopuolella tutulla kaavalla – ensin isot pisteet korostetaan ja reitin karkea runko hahmotellaan tarkkoja kulkureittejä miettimättä. Vuorokauden mittainen kilpailu jakaantuu kolmeen osaan: vauhdikas ensimmäinen päivä, suunnistuksellisesti vaikea yö ja fyysisesti raastava aamu. Suunnitelmaksi hahmottui kerätä fyysisesti raskaimmalta avotunturialueelta ja idän jokialueelta pisteet ennen pimeän tuloa, jatkaa pimeän tullessa kartan polkuvoittoiselle lounasosalle ja jättää etukäteen helpoimmalta vaikuttanut kilpailukeskuksen lähimaasto sunnuntaiaamulle. Muutaman iterointikierroksen jälkeen kieputtelimme kartalle noin 130 kilometrin lenkin, joka jaettiin 20 kilometrin välein tavoiteaikoihin. Emme suunnitelleet reittiä kulkemaan kilpailukeskuksen kautta, vaan rohkeasti yhtenä lenkkinä. Etukäteen laadittu ja välittömästi salaisen aseen statukseen noussut “Juntin väsyminen” -kaava antoi tavoiteajat tieteellisellä tarkkuudella. Kaavan lopputulemana lenkistä tuli sopivan “loppuveltto”. Loppupuolen reitti mahdollistaisi myös helposti reitin muuttamisen, mikäli jostain syystä aikataulu ei pitäisikään.

Hyvä reitti on hieman suuruudenhullu
Hyvä reitti on hieman suuruudenhullu

Suunniteltu reitti, kiertosuunta myötäpäivään
Suunniteltu reitti, kiertosuunta myötäpäivään

Ensimmäinen touhupäivä

 

Starttialueella oli pakkaantunut noin 400 joukkuetta odottamaan lähtökäskyä. Noin puolet joukkueista suuntasi reittinsä samalle suunnalle kuin me, joten ensimmäisillä rastiväleillä ei tarvinnut taivaltaa yksin. Hienossa kelissä avotuntureilla oli nautinnollista edetä; alustan kulkukelpoisuus oli erinoimaista ja suunnistus helppoa. Vaikka aloitimme mielestämme reipasta vauhtia, karkasi osa joukkueista heti horisonttiin. Oma tasaisen laadukas tekeminen toi meidät noin 15 minuuttia suunniteltua nopeammin ensimmäisen 20 kilometrin etapin. Avotunturiosuudelta metsämaastoon siirryttiin siis jopa hieman aikataulua edellä ja hyvillä mielin.

Tuntureilla oli mukavaa!
Tuntureilla oli mukavaa!

Heti ensimmäinen metsärasti löi pahasti kynsille. Rasti 57 oli tarkoitus ottaa etelästä päin jokihaaran kautta lähestyen. GPS-signaali on katkennut hieman ennen rastia, joten emme tiedä kuinka lähellä rastipistettä on alunperin käyty. Luultavasti rastista mentiin hieman alarinteen puolelta ohi ja tehtiin korjausliike väärään suuntaan. Jokiuoman ja rinteen väliä tulikin sitten sahattua oikein huolella, ennen kuin huomasimme olevamme aivan liian alhaalla. Lopulta rasti löytyi, mutta aikaa tuhraantui noin 45 minuuttia. Tämä virhe heijasteli vielä pitkään itseluottamuksen puutteena suunnistuksessa.

 

Seuraavilla väleillä rastit onneksi löytyivät ilman suurempaa dramatiikkaa. Jokivarren terävät mäet, tunturikoivikot ja vesistöjen ylitykset hidastivat kuitenkin etenemistä luultua enemmän. Kun juoksukelpoisia polkujakaan ei juuri alle löytynyt, jäätiin tavoiteajoista kilometri kilometriltä enemmän. Tunnelma säilyi sentään hyvänä eikä fyysisesti kummallakaan ollut mitään hätää. Aiemman 24h yrityksen perusteella tiesimme, että onnistuneen ja epäonnistuneen suorituksen välinen ero tehdään psyykkisellä jaksamisella ja pahan olon sietämisellä aamuyöstä alkaen. Ei siis kannattanut vielä murehtia vaan edetä rasti kerrallaan ja pitää tunnelma kevyen junttimaisella tasolla. Pysähtyä ei kannattanut, tai muuten polttiaisia laskeutui välittömästi satamäärin polvien alueelle.

 

Aurinko alkoi painua mailleen ja olimme juuri lähestymässä etukäteen hankalimmiksi arvioituja kartan alueita. How nice. Rasti 85 on myös hyvin levänneenä ja kotisohvan valossa tarkasteltuna aika ikävän oloinen paikka piilottaa rastilippu. Pimenevässä illassa väsyneenä rämpien homma ei tuntunut ainakaan yhtään helpommalta, vaan varmistuskaarroksia otettiin useampia kappaleita. Kartan mittakaavan huono puoli on pienipiirteisten paikkojen mössöytyminen sumean katseen edessä. Noin puolen tunnin talkoiden jälkeen rasti saatiin leimattua ja todettiin olevan aika heittää lamput otsalle, lämmintä paitaa päälle ja suunnata tossut kohti suota.

Lamppu päähän ja suolle
Lamppu päähän ja suolle

 

Yö suolla

 

Kisamaaston eteläisen osan suo päätettiin reittiä suunniteltaessa jättää kokematta. Maistiaisia sentään jätettiin tarjolle ja niistä nautittiinkin hartaasti yön pimeinä tunteina. Suon pohjoispään rastit 40 ja 72 veivät uskomattoman paljon aikaa. Ensimmäistä pummattiin ainakin 20 minuuttia ja toisen jälkeen piti palata suolle etsimään virtaavaa vettä juomareppujen täyttöä varten. Lisäksi iloksemme alueelle oli ilmestynyt karttaan merkkaamattomia poroaitoja, joita sai hämmästellä ja kierrellä. Kylmä suovesi vilvoitti jalkoja mukavasti ja repusta sai pian kaivella takkia lämmikkeeksi. Pieniä turhautumisen oireita oli havaittavissa, kun samaa suota tarvottiin monta kertaa ristiin rastiin milloin rastia etsien, milloin virtaavan veden ääntä kuulostellen. Menoa ei yhtään helpottanut se, että loistavilla unenlahjoilla siunattu Elkki oli silminnähden vaikeuksissa jo pelkästään valveillapysymisen takia. Henkisesti helpoimmilla pätkillä luppasevat silmät säpsähtelivät vähänväliä omiin harha-askeliin, mutta eteenpäin päästiin onneksi kohtalaisen hyvää vauhtia.

Elkki terävänä aamun sarastaessa
Elkki terävänä aamun sarastaessa

Suoseikkailun jälkeen päästiin järkevämmän tekemisen pariin. Kova tie jalkojen alla tuntui erinomaisen mukavalta ja tekemisessä tuntui taas olevan enemmän järkeä. Kello oli noin 02:00, edelleenkin olimme fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta unihiekkaa kertyi vääjäämättä silmiin. Tasaista tietä pystyi kävelemään ilman ongelmia väsyneenäkin ja aikataulusyistä jätimme kaksi rastiä välistä. Juokseminen ei tässä vaiheessa maistunut, mutta sentään etenimme hankalimman väsytunnin järkevään suuntaan.

Junttien uusi tuleminen

 

Aamun hieman valjetessa nautimme aamukahvit, tai ainakin jotain sen kaltaista. Kaivoimme aiemmin sovitulla tavalla repusta SiS:n “double espresso” -geelit ja kulautimme herkun kurkusta alas. Kofeiinia tämä myrkkyannos sisältää 150mg, mikä on energiageelille todella paljon. Muina makuina mainostettakoon Jägermeisterin makunen “cola” ja Barry Whiten makuinen “berry”. Kokeilkaa ihmeessä. Jos ei muuta, niin yön tunneilta Elkin silmäkulmiin kikkaroitunut Nukku-Matin kakka varisi Saariselän mäntykankaille kertaheitolla. Hieman kahvihetken jälkeen ylitimme kuitenkin nelostien juosten ja jatkoimme muita joukkueita ohitellen kohti länttä. Toimivaa evästä siis.

 

Koko kilpailun positiivisin yllätys oli aamun tuntien loistava juoksukyky. Etenimme helpossa maastossa hyvää vauhtia noin 20km ilman mainittavia kipuja tai ongelmia. Toki vauhti ei mitään normaalia lenkkivauhtia ollut, mutta olosuhteisiin nähden oikein kilpailukykyistä. Suunnistuskin sujui valoisassa selvästi paremmin kuin yön väsyneinä tunteina. Näiltä kilometreiltä jäikin muutamia hienoja hetkiä mieleen. näimme yksinäisen kirkkaan valkoisen poron taivaltaessamme usvaisessa metsässä. Sarvipää piti turvallista välimatkaa meihin, mutta antoi ihastella sen hohtavaa hahmoa ja komeaa askellusta aamun sarastaessa.

 

Alkuperäistä reittisuunnitelmaa mukaillen saavuimme Kiilopään lähimaastoihin, joista oli tarkoitus kerätä viimeiset pisteet ennen maaliintuloa. Kuten niin monta kertaa aiemminkin on käynyt, iskevät kaikki reissun kivut ja vaivat päälle kun mieli harhautuu edes hetkeksi maalissa odottaviin mukavuuksiin. Vielä pitäisi jaksaa puskea viimeiset 10 kilometriä, vaikka jokainen askel tuottaa kipua ja pää vaatii lepoa. Viimeiset kaksi rastia jäivät meiltä noutamatta juuri tästä syystä. Pelko loppuun aiheutuvasta kiireestä ja kropan vallanneet vaivat ottivat Junteista niskalenkin ja luovuimme viimeisten rastien noutamisesta viime metreillä. Sen hetken vauhdilla olisi kyllä varmasti tullut myös kiire, mutta ainakin toinen olisi pitänyt pystyä noutamaan. Loistavaa aamun kokonaissuoritusta tämä ei kuitenkaan pilannut, vaan voimme olla todella tyytyväisiä jaksamiseemme.

MÅL!

 

Maalia kohti raahauduttiin polkua pitkin, eikä kilometrit todellakaan vilistäneet silmissä. Maalialueen näkeminen toi väsyneen hymyn naamalle, päällimmäisenä tunteena suuri helpotus. Loppuleimauksen jälkeen annoimme ansaitut onnittelut toisillemme, mutta valtaviin riemunpurkauksiin ei yksinkertaisesti ollut voimia. Vuorokausi imi lähes jokaisesta kilpailijasta voimat niin tehokkaasti, ettei maalissa juuri iloista naurua tai jutustelua kuulunut. Kipeillä jaloilla vaapuimme teltalle ottamaan kengät jalasta, mikä on kitkeränsuloinen palkinto maaliin pääsystä. Ja kyllähän sukkien sisältä paljastui taas sellaista vaahtokarkkia, ettei sellaista normaalin nykyihmisen koskaan tarvitse kokea. Suihkussa löytyi vielä lisää mahtavasti kirveleviä kehon osia, joita tässä ei taida olla tarvetta sen tarkemmin eritellä. Poronkäristys maistui kilpailupaikalla paremmalta kuin ehkä koskaan, eikä myöhemmin päiväunille käydessä tarvinnut unta todellakaan odotella.

Sijoitus yhteiskilpailussa 86/365

Pisteet 2150

Käytetty aika 23:36:24

Toteutuneen reitin mitta 90,15km

Kuljettu matka 115km (arvio)

GPS-seuranta: http://www.tulospalvelu.fi/gps/20150822wrc/

Jälkipyykki

 

Tuloksellisesti kilpailu meni keskinkertaisesti, mutta kokonaisuutena fiilikset ja tuntemukset ovat reilusti plussan puolella! Tällä kertaa tuloslistan kivikovassa keskikastissa ajauduttiin vähän ajateltua alemmas, mutta syyt ovat selvillä. Pitkästä kilpailuajasta, pitkistä rastiväleistä ja suuresta mittakaavasta huolimatta rogaining on hyvin herkkä laji. Tällä kertaa kohtaloksi koitui kolmella rastilla tehdyt suuret virheet, joihin tuhrautui aikaa arviolta 1,5 tuntia. Tämä aika on tuloksen tekemisestä pois ja arviolta noin 10 kilometriä suunniteltua reittiä jäi kiertämättä pummien takia. Käytännössä tämä tarkoittaa ehkä kolmea lisärastia ja niiden mukanaan tuomaa 140-200 pistettä. Noilla lisäpisteillä myös sijoitus olisi ollut aivan jotakin muuta. Lisäksi joidenkin rastien poisjättö muutti alkuperäistä reittiä siten, että muutamat rastivälit eivät missään nimessä olleet optimaalisia. Kaikkiaan alkuperäisestä suunnitelmasta keräämättä jäi 380 pistettä.

 

Erityisen tyytyväisiä juokkueessa oltiin kilpailunaikaiseen fyysiseen suorittamiseen. Taukoja pidettiin vain vesi-, tai varustehuollon takia; lepäämään ei tarvinnut jäädä. Kilpailuaikaa jäi hyödyntämättä vain reilu 20 minuuttia, joten tehokasta tekemistä saatiin toteutettua lähes loppuun saakka. Tälläkään kertaa energiaa ei osattu ottaa mukaan oikeaa määrää vaan suuri osa herkuista jäi nauttimatta. Osaltaan siihen vaikutti myös erittäin lämpimät kelit, jolloin tunturin kuumuutta hohkavassa etelärinteessä ei suklaapatukka ole se kaikista houkuttelevin vaihtoehto. Ehkä tästä osataan ottaa oppia taas tulevaa varten. Myös alkuperäinen reittisuunnitelma oli erinomainen. Jälkikäteen karttaa tutkiessa on löytynyt vain yksi huono kohta (rastilta 35 olisi kannattanut suunnitella lähtö 94:lle, koska joki oli kuin olikin ylityskelpoinen). Tällä pienellä korjauksella suunniteltu reitti olisi ollut kaiken onnistuessa optimaalisesti toteutettavissa!

 

Loppuun Juntit haluavat kiittää kilpailun järjestäjätahoa loistavasti organisoidusta tapahtumasta ja kanssakilpailijoita hienosta kannustuksesta ja tunnelmasta! Kesän säät huomioiden myös luonto oli tällä kertaa rogaining-kansan puolella. Kovat olivat tälläkin kertaa kovia ja Junteilla on taas talvi aikaa nuolla haavoja ja palata entistä kevyemmillä repuilla (ja vyötäröillä) ensi kesän rogaining-kekkereihin. Kiitoksia kaikille!