Tällä kertaa vuorossa olikin hieman erilaiset juoksukilpailut kun päätin osallistua serkkuni Mikaelin sekä kaverin Harrin kanssa Peurungan Winter ExtremeRuniin. Kyseessä siis yksi nopeiten kasvavista ”hupijuoksuista” Suomessa joka järjestetään tänä vuonna Peurungan lisäksi Vantaalla, Oulussa ja Tahkolla. Kilpailun perustajana ja juontajana toimii Radio Suomipopilta tuttu Jaajo Linnonmaa. Itse kilpailussa on kaksi sarjaa, hupi- ja kilpasarja ja itse olin ilmottautunut hupisarjaan vaikka tulikin lähdettyä kilpasarjalaisten kanssa porukan keulille. ”Extremen” jouksusta tekee se, että reitille on ripoteltu monenlaisia esteitä kuten lumikasojen ylittämistä, putkissa ryömimistä, kiipeilyä jne. Peurungassa yhden kierroksen pituus oli n. 3,3km joka kilpasarjalaisten piti kiertää kolme kertaa. Juoksu sopii kyllä kaikille koska esteitä oli mahdollista kiertää sekä kierroksia voi jättää välistä oman kuntotasonsa mukaan.
Perjantai-iltana ajeltiin Harrin kanssa Jyväskylään jossa yövyimme serkkuni Mikaelin kämpillä, jotta ehtisimme lauantaina jo hyvissäajoin pelipaikoille. Peurunkaan saavuimme noin puoli yhdentoista aikoihin kun varsinainen startti tapahtui yhteislähdöllä yhden aikaan. Haimme kilpailijamateriaalit infosta ja kannoimme tavaramme yöpymispaikkaan peurunkahotellin kupeeseen rivitalokämppään. Kilpailijamateriaalit sisälsivät ajanottosirun ja numerolapun lisäksi energiajuomaa, energiapatukoita, proteiinijuoman, Juha Vuorisen kirjan, buff huivin sekä Extremerun rannekkeen (jolla ilmeisesti olisi saanut palautusjuoman juoksun jälkeisistä allaspippaloista).
Puoliltapäivin alettiin hiipiä kisapaikalle ja siellähän olikin jo vastassa varsin värikkään näköistä porukkaa. Paikalla oli mm. palomiehiä, jääkiekkoilijoita, batman, turtlesit + muita hauskannäköisiä hupisarjalaisia. Itse olin tosin olin tällä kertaa liikenteessä hieman vaatimattomammin juntitOK:n paidassa (enkä esim. gorilla-asussa). Jaajo lietsoi juoksijakansaa päivän suoritukseen, DJ soitti musiikkia ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Varsin hyvä lähtökohdat siis päivän suoritukselle. Puoli yhden aikaan käytiin heittämässä päällysvaatteet narikkaan ja oli aika alkaa siirtymään lähtöviivalle.
Itse juoksu
Lähtö tapahtui yhden aikaan yhteislähtönä ja asetuin lähtöviivalle eturiviin kilpasarjalaisten sekaan.. Heti ensimmäisenä esteenä ylitettiin n. 50 metrin päässä lähtöviivasta lumikasa jonka jälkeen reitti kulki viereisen järven jäälle. Kärkiporukan mukana etenin seuraaville esteille joka oli myös lumikasa jonka perässä oli kasa vanhoja autonrenkaita ja taas lumikasa heti perään. Esteen jälkeen matka jatkui ylämäkeen metsikköön jossa saimme tarpoa umpihangessa. Muu porukka tuli kaukana takana eikä kärkiporukassakaan ollut itseni lisäksi montaa menijää joten polkujakaan ei ollut ehtinyt muodostua. Hetken päästä metsikössä vastaan tuli jyrkkä alamäki jonka jälkeen saatiinkin kääntöpaikan jälkeen kavuta sama mäki ylös.
Tässä vaiheessa meinasi hieman hapottaa koska alku tuli ehkä otettua liiankin reippaasti. Kärki oli kuitenkin jo kadonnut horisonttiin joten päätin mennä lopun kilpailun omaan tahtiin. Metsikön jälkeen juostiin tietä pitkin jäähallille jonka vieressä oli edessä verkkoesto jossa kiivettiin verkkoa pitkin n. 3m ja laskeuduttiin alas lumikasaa pitkin. Verkkoesteen jälkeen vuorossa oli ryömintä putken läpi, joka osoittautui itselleni melko rankaksi koska putken sisällä ei mahtunut konttaamaan vaan jouduin raahaamaan itseäni eteenpäin kyynärvarsilla. Ryöminnän jälkeen laskeuduttiin alas mäkeä pitkin jonka jälkeen kaarrettiin ylämäkeen kohti jäähallia ja taas alas parkkipaikalle jossa edessä oli kiipeilyesteitä. Ensimmäisessä esteessä kiivettiin n. 5 metriä putkitelineitä ylös ja lumikasaa pitkin alas. Toisessa taas kiivettiin n. 2m korkuiseen ”putkikarsinaan” joka oli täynnä jumppapalloja. Siitä matka jatkui latu-uraa pitkin metsikköön jossa järjestäjien mukaan ”palauttava” lähes pystyjyrkkä mäki alas hiekkamonttuun ja tietenkin heti perään ylös. Loppumatka taittui pitkin latu-uraa sekä tietä jonka varrelle oli laitettu esteeksi romuautoja joiden yli piti kiivetä. Loppumatka mentiin taas latu-uralla josta järven jäätä pitkin takaisin peurunkahotellille ja siitä sitten ohi maalin seuraavalle kierrokselle.
Tätä rataa tulikin jatkettua vielä kaksi kierrosta lisää. Ensimmäinen kierros tuntui ylivoimaisesti raskaimmalta koska alku tuli otettua ehkä liiankin reippaasti mutta seuraavat kaksi meni jo omalla painollaan. Loistava keli ja ohitettavien hupisarjalaisten kannustukset saivat kyllä juntin hyvälle mielelle. Vaikka kaksi viimeistä kierrosta menin omasta mielestäni ”ei niin sata lasissa” niin hämmästyksekseni huomasin loppuajat saatuani, että jokaiseen kierrokseen meni melko tarkasti sama aika 0:25. Lopulta saavuin maaliin ajassa 1:15:49 joka riitti miesten sarjan 5. sijaan.
Loppulauselmat
Kaikkiaan koko viikonlopusta jäi kyllä todella positiivinen fiilis. Tapahtuma oli kaikinpuolin hyvin järjestetty ja kaikki pelasi kuten pitikin. Liikkeellä oli kaikenlaista ja kuntoista sakkia mikä oli tapahtuman ideakin. Jokainen sai säätää vauhdin ja matkan oman kuntotasonsa vaatimalle tasolle. Kilpailun jälkeen oli peurungan kylpylässä järjestetty allaspippalot jonne oli mukava mennä liottelemaan väsyneitä koipia. Tällä kertaa matka oli sen verran inhimillinen, että jälkipeleihinkin jaksoi osallistua (toisin kuin ehkä karhunkierroksella). Tästä vielä ilta jatkui myöhään yöhän ja illan solistina toimi legendaarinen Klamydia. Hauskaa oli koko rahan edestä ja voinkin suositella kyseistä tapahtumaa mukavana vaihteluna ja hupailuna kovempien kuritusten väliin. Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen törmättiin vielä kilpailun perustajaan Jaajoon ja Radio Suomipopilta tuttuun hovimuusikko ilkkaan ja pitihän sitä vielä ängetä yhteiskuvaan. Tästä onkin hyvä jatkaa kohti kevättä ja toukokuussa häämöttävää NUTS karhunkierrosta.
