Kilpailun aamuna
Kello pärähti soimaan klo: 8:00 ja oli aika nousta hyvin nukutun yön jälkeen. Yleensä aina kisoja edeltävä yö menee pyöriessä mutta tällä kertaa uni tuli silmään ilman ongelmia. Eetu ja Jussi oli jo hyvän aikaa sitten ehtineet aloittaa oman urakkansa kun Tomin kanssa kömmittiin vasta aamupalalle. Edessä olisi taas polkujuoksun joulu toukokuussa kun pääsisi kirmaamaan 53km Kuusamon upeissa maisemissa. Viime vuonna tuli osallistuttua samaan sarjaan ja maaliin pääsin aikaan 7:04 joten tämän vuoden tavoitteeksi olin asettanut seitsemän tunnin alituksen. Juoksukamat oli tullut välpättyä valmiiksi jo edellisenä iltana joten aamupalan jälkeen heitettiin kamat autoon ja suunnattiin kohti Oulankaa. Kisapaikalle saavuttiin puoli kymmenen aikoihin ja paikalla olikin jo sankoin joukoin polkujuoksukansaa. Musiikki pauhasi, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tunnelma oli mitä mahtavin, tosin mielessä hieman pyöri, että missä vaiheessa auringon paiste vaihtuu paahtavaksi helteeksi.. Onneksi olin varannut reissuun mukaan vain 1,5l rakon enkä yhtään lisäjuomapulloa koska ”ainahan sitä vettä jää yli”. Hetken kisapaikalla palloiltuamme näimmekin jo Jussin ja Epen kirmaavan ensimmäiseen huoltoon. Kovin oli reippaan näköinen askel vielä siinä vaiheessa ja tänä vuonna Eetunkin ilmeestä näki, että juoksu maittoi. Viime vuonna mies tuijotti tässä vaiheessa kohti tyhjyyttä eikä meinannut saada muuta sanaa suustaan kuin ”vaikeaa on”. Muutama sana ehdittiin vaihtaa huoltopaikalle ennenkuin tuli aika alkaa siirtymään lähtöpaikalle odottamaan omaa starttia.
Kilpailukertomus
Torvi törähti lähdön merkiksi ja oli aika aloittaa oma urakka. Vaikka tänä vuonna olinkin päättänyt juosta omaa tahtia niin lähdin kuitenkin Tomin peesiin ja ajattelin pysytellä siinä niin kauan kuin vain pystyin. Homma lähti reippaasti käyntiin ja alku olikin helppoa kivituhkapolkua. Saman letkan perässä mentiin Tomin kanssa n. 8km tienoille kunnes Tomi päätti iskea isompaa vaihdetta silmään ja mies katosi horisonttiin. Itselläni hieman alun reipas vauhti hiipui kun polku muuttui teknisemmäksi ja tutun letkan vauhti tuntui itselleni sopivalta. Homma eteni hyvin kitkajoelle asti jossa jokeenpäin viettävä polku, tekniset juurakot ja taivaalta paahtava aurinko alkoi tehdä tehtävänsä. Tässä vaiheessa meno tuntui tuskaiselta ja päätin hidastaa hieman vauhtia. Tuttu letka pääsi karkuun joten päätin edetä siitä eteenpäin omaa tahtia. Kitkajoki meni ohi kuitenkin nopeammin kuin mitä muistinkaan ja enää ei ollut kuin pari kilometriä edessä juurakkoisempaa polkua. 25km tienoilla iski sitten ensimmäiset krampin oireet. En jäänyt odottelemaan kunnollista kramppia vaan päätin alkaa kaivamaan suolatabletteja repun olkaimen etutaskusta. Hetken päästä polkukin muuttui taas tasaisemmaksi ja ilmeisesti suolatabletit ajoivat kramppien oireet pois koska meno alkoi maistua uudelleen – on ne vaan nämä pidemmät polkujuoksut melkoista vuoristorataa niin maaston kuin tuntemuksienkin osalta, välillä kulkee välillä ei. Noin 29km kohdalla loppui repusta vesi mutta onneksi huoltoon ei ollut enää pitkä matka. Kohtalotovereita näytti matkan varrella riittävän koska yksi jos toinenkin näkyi poikkeavan joen ja ojien varteen vesivarantoja täyttämään. Lopulta saavuin Juumaan aikaan 2:39:49 ja sain lisää juotavaa juomareppuun. Hetken tankkailtuani ja vesirakkoa täytellessä kuulin yhtäkkiä, että joku huuteli nimeäni. Siinähä se Tomppa makaili auringon paisteessa ja kyseli miten menee. Tompalla oli jalat sanoneet sopimuksen irti ja hän oli päättänyt jättää leikin kesken. Sillä hetkellä Tompan ratkaisu ei olisi tuntunut itsestänikään hullummalta mutta eteenpäin piti vaan jatkaa.
Hetken lepo teki gutaa ja matka jatkui reippaasti. Repussa riitti juotavaa ja meno maistui. Matka jatkui kohti Isoa Kumpuvaaraa pitkin helppokulkuista polkua, joka kuitenkin vietti koko ajan ylöspäin. Voimia kuitenkin piisasi ja kävelin oikeastaan vain jyrkimmät kohdat. Lähellä Porontiman järveä tuli kuitenkin ensimmäinen ”pummi”. Juoksin alamäkeen pitkin metsäkoneuraa ,mitä ilmeisemmin joidenkin 31km sarjalaisten kanssa, kun yhtäkkiä huomasin reittiviittojen kadonneen. Hetken aikaa ihmeteltiin porukalla teiden risteyksissä, että missähän sitä ollaan ja missä kohtaa ollaan juostu harhaa. Karttakin kaivettiin repusta. Hetken päästä pärähti puhelin soimaan kun GPS seurannasta soittivat ja ilmoittivat, että nyt on juostu harhaan. En kuulemma ollut päivän ensimmäinen vaan useampi muukin oli juossut reitin ohi joka poikkesi suoraan metsään ennen pientä polkua. Siitä sisuuntuneena matka jatkui ja edessä oli Iso Kumpuvaara. Tässä vaiheessa alkoi taas vaikeudet. Jossain Kumpuvaaralla loppui vesi koska jotenkin olin muistellut, että huoltoja olisi reitillä yhteensä 3. Vettä tuli siis litkittyä Juuman jälkeen vähän liiankin runsaasti. Paahtava helle ja kova polkujuoksu kuluttaa kuitenkin sen verran nestettä kehosta, että jano oli valtava eikä se tuntunut sammuvan millään vaikka kuinka yritti litkiä vettä. Veden loppumisen jälkeen elättelin toiveita, että jospa se huolto kohta tulisi mutta matka tuntui loputtoman pitkältä. Lopulta meno alkoi hyytyä totaalisesti ja mielessä pyöri, että kohta loppuu meno kokonaan jos ei vettä tule saataville. Lopulta saavuin Konttaisen huoltopisteelle aikaan 5:59:08 ja olo oli kuin saharasta olisi keitaan löytänyt. Otin muutaman mukin urheilujuomaa, reppu täyteen vettä, pari banaania ja ei muuta kuin kohti Valtavaaraa.
Tässä vaiheessa kuitenkin alkoi taas olo helpottua veden saannin jälkeen ja eihän matkaakaan ollut kuin muutama kilometri. Loppumatka menikin tasaisen varmasti upeille vaaroille kavutessa mutta maisemia ei tullut jäätyä ihailemaan. Kaikkein positiivisinta menossa oli, että jalkojen lihakset tuntuivat vielä hyväkuntoisilta eikä alas tarvinnut lasketella puujaloin. Mieltä tosin painoi se, että alle seitsemän tunnin tavoite ei tulisi täyttymään. Päätin kuitenkin nauttia viimeisistä kilometreista täysin rinnoin. Lopulta edessä siinsi enää viimeinen puristus Rukatunturille jonka jälkeen homma olisi paketissa. Viimeisen nousun jälkeen jäljellä oli enää alamäki ja oli kerrassaan mahtava fiilis juosta maaliin kun lehmänkellojen kalkatus kuului jo kaukaa ja kuulutuksissa huudettiin omaa nimeä. Koko Juntit OK joukkehan oli saanut kunnian päästä GPS seurantaan. Maaliin saavuin aikaan 7:16:14 joka riitti sijaan 29.
Loppusanat
Koko kevät meni vähän niin ja näin treenien suhteen. Vaikka juoksukilometreja kertyi yli 500 niin treenailu tuntui olevan silti vähän satunnaista. Myös pitkiä lenkkejä tuli tehtyä aivan liian vähän. Treenimäärät jäi suurinpiirtein samaan tai vähän allekin mitä viime vuonna joten eipä sitä varmaan tulostaparannustakaan sitten ollut odotettavissa vaikka tavoitteeksi 7h:n alituksen asetinkin. Viikonloppu oli kuitenkin taas kerrassaan mahtava ja ehkä tästä on tullut jo sellainen perinne, että ensi vuonna Rukalla nähdään. Hieman jäi reissusta hampaan koloon mutta jospa siitä sitten saisi ammennettua sitä treeni-intoa tulevia koitoksia varten. Kiitokset kaikille kilpakumppaneille upeasta fiiliksestä reitillä ja erityisesti tapahtuman järjestäjille loistavasti toimivista järjestelyistä. Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia kesän koitoksia ja seraavaksi nähdään polkujuoksun merkeissä Nuuksiossa. Viimeiseen kuvaan tiivistyy se fiilis miksi tätä hommaa tehdään.
