Salpaus-Rogaining järjestettiin tänä vuonna Nastolassa, jossa kilpailukeskuksena toimi Nastolan urheilukeskus. Tarjolla oli 12 tunnin, 6 tunnin ja 3 tunnin sarjat jalkaisin, sekä 5 tunnin pyöräsarja.
Juntit OK otti tapahtuman haltuun ennätyksellisesti neljällä joukkueella ja kolmella ensimmäistä kertaa rogainingia kokeilevalla tiimin jäsenellä! 12 tunnin kuninkuussarjassa Juntit OK 1, jossa voittoa lähtivät tavoittelemaan distanssimatkojen erikoismiehet Eetu & Elkki. 6 tunnin sarjassa Juntit OK 2-4, joissa kussakin yksi ensimmäistä kertaa rogainingin iloa kokeileva jäsen.
Juntit OK 1 (12h sarja)
Ykkösjoukkueen suunnitelma kilpailulle oli aika selvä; viime vuotta rohkeampi reittisuunnitelma ja ennen kaikkea tarkempi toteutus. Juoksuvoimaa olivat molemmat tahoillaan hieroneet vaihtelevalla menestyksellä, joten siinä suhteessa ei suuriin ylilyönteihin ollut varaa. Tossujen uskottiin kulkevan vähintään viimevuotiseen malliin, joten enimmäkseen mahdollisen tulosparannuksen osalta luotettiin taidolliseen puoleen. Pääasia kuitenkin oli, että koko kilpailuaika saataisiin käytettyä ja vieläpä mahdollisimman järkevällä tavalla.
Reittisuunnitelma
Reittisuunnitelmaa lähdettiin hieromaan tutulla konseptilla; ensin korostettiin parhaat pisteet ja luotiin silmäys tieverkoston sijoittumisesta aavistellulle reitille. Hyvin karkea suunnitelman alku antoi ymmärtää, että tänäkin vuonna teitä päästään hyödyntämään hyvin ja reittilankaa lähdettiin leikkaamaan sen mukaan. Joku kumma lapsus mittakaavan kanssa tuli, mutta tässä vaiheessa olimme varautuneet noin 80 kilometrin reittiin.
Kilpailualue jakautui aika nätisti kolmeen eri osaan ja maastollisesti haastavimmat paikat pyrittiin pistämään mahdollisimman aikaiseen vaiheeseen. Tällä teesille reittiä lähdettiin vetämään kartan länsilaitaan, josta kaikki rastit sattuivat mukavasti reitille. Kartan luoteiskulmasta luontevin reitti kulki suoraan vaakatasossa itään, josta Ruuhijärven kierron jälkeen lähdetään etelään päin. Mittalangan pituus antoi loistavasti myöten tehdä pienen koukun kilpailualueen keskellä, jonka jälkeen juomarastin kautta lähdettiin hakemaan koukkua kartan kaakkoiskulman kautta kohti maalia. Näin reitiksi suunniteltiin järjestys 43-93-42-31-52-83-101-71-81-54-94-75-51-62-104-41-84-22-105-74-92-45-103-95-91-72-85-63-55-102-61-73-82-33-F. Tässä vaiheessa totesimme reitin kaakkoisosassa olevan loistavia abortin paikkoja, joten siinäkin mielessä reitin kiertäminen myötä päivään oli järkevä veto. Hyvältä näytti; kartat kelmuihin ja menoksi!
Kilpailu
Karttojen paketoinnin ja varusteiden välppäämisen jälkeen oli aika lähteä nollailemaan Emit:ä. Tämä tapahtui heti kilpailukeskuksen ulkopuolella ja ei kauheasti naurattanut. Ihmiset olivat pakkaantuneet katoksen alle vesisateelta suojaan ja niille sijoille mielellään hakeutui myös Junttikin. Vasta muutama minuutti ennen starttia kovin vastentahtoisen oloinen ihmisjoukko siirtyi urheilukeskuksen kentän tuntumaan odottelemaan lähtölaukaisua. Lyhyen vilvoittavan seisoskelun jälkeen kajaus pamahti ilmoille ja rogaining-kansa syöksyi kohti Päijät-Hämeläisiä talousmetsiä!
Kilpailu lähti hienosti liikkeelle kun lyhyen ihmettelyn jälkeen pääsimme oikeille poluille ja sitä kautta metsään. Mittakaava alkoi heti tuntua luontevalta ja rastin 43 löytyminen suosaarekkeelta kävi kuin itsestään. Siinä tietä läpytellessä jäimme miettimään, että eipä luultavasti koskaan aikaisemmin ole varttin tunnin jälkeen ollut vielä ensimmäisiä pisteitä kasassa. Seuraavilla rastiväleillä seilasi vielä runsaasti joukkueita ja luultavasti länsi oli suosituin ilmansuunta reittivalinnoille. Nähtiinpä muutaman ensimmäisen tunnin aikana runsaasti muita Juntteja, joten loistavaa kannustusta riitti!
Ensimmäisellä juottopisteellä, rastin 54 tuntumassa, olimme noin vartin etuajassa. Tämä oli toki odotettavissakin, koska ensimmäisen 15 kilometrin aikana teitä päästiin hyödyntämään harvinaisen hyvin. Kartan pohjoisreunan valloitus sujui sekin ilman suurta draamaa, toki väsymyksen oireita alkoi esiintyä. Satunnaisia kilpailijakohtaamisia lukuunottamatta teillä ei wapun aattona juuri ruuhkaa ollut. Suurempia taukoja ei alettu viettämään, vaikka lajin luonteen mukaisesti henkisen puolen vuoristoradalla päästiin ensimmäisiin immelmanneihin.
Rastille 22 (uhrikivi) saavuttiin hieman klo 18 jälkeen, eli aikataulusta oli jääty hieman jälkeen. Uhrikivi sinällään oli positiivinen yllätys – tarjolla oli vettä! Hetken harkitsimme uhraavamme yhden ananas-persikka -dexalin rogaining-jumalille, mutta ukkosen pelossa päätimme pitää herkut itsellämme. Kivellä törmättiin jo useamman vuoden samoja kilpailuja kolunneeseen Liekkitiimiin. Isännät siellä reippaina tankkailivat ja louskuttivat laadukkaita leukoja yhteiseksi iloksi. Hienosti olivat vetäneet myös maaliin!
Kilpailun kolmas neljännes olikin jo lähes tunnin verran hitaampi kuin suunnitelmissa. Rastit löytyivät kyllä hienosti, mutta vieteri ei enää ollut kireimmillään. Rasti 45 hylättiin lennosta, muuten aiottu reitti vesipisteelle toteutettiin suunnitellusti. Vesipisteellä aikaa oli jäljellä vain kaksi tuntia, eli loppu pitäisi käskyttää koipia ihan tosissaan.
Vesipisteeltä maaliin lähdettiin toteuttamaan reittiä 55-61-73-82-F, mikä tuntui vielä jollakin tavalla olevan mahdollisuuksien rajoissa. Riemua lisäsi oivallus, että olimme sössineet langan pituuden kanssa! Meidän narussamme 35cm vastasi 10km:iä, eli suunnitelma oli yli 20% haluttua pidempi. Eipähän tullut tällä kertaa ”loppuvelttoa”. Kyllä siinä sai komentaa jalkojaan liikkeelle, mutta ihan hyvin me jaksettiin. Rastin 61 antauduttua ilman vastarintaa, alkoi usko vahvistua ettei ainakaan yli vartilla myöhästyttäisi. Lopun tiet ja ulkoilureitti tultiin ”kuin synnin sumussa” ja kellot seisahtuivat maalissa ajanhetkellä 00.00.40. Olihan rutistus, mutta maalissa tunnelma oli kohdillaan. Todettiin, ettei tänään välttämättä voiteta, mutta ei meidän edellä enää retkeilijäporukoita voi olla. Kilometrejä kertyi noin 88, eli noin 10 enemmän kuin vuotta aiemmin. Tuloslistalla olimme komeasti toisia!
Loppusanat
Kokonaisuutena Salpaus-Rogaining sujui Junttien ykkösjoukkueelta todella hyvin! Lähes kaikkeen päivänaikana tehtyyn oltiin tyytyväisiä ja vain hyvin harva asia oltaisiin tehty toisin. Erityisesti Eetun suunnistus oli vahvaa, eikä tossun liikkumisessakaan paljoa valittamista ollut. Elkin pääasialliseksi rooliksi ehkä enemmänkin muodostui perässä juokseminen, itsensä huoltaminen ja harvinaisen huonojen juttujen laukominen! Tiukoissa paikoissa päätökset toki tehtiin kimpassa ja tiimi toimi jälleen loistavasti!
Jälkispekulaatioissa ehkä suurimmat virheet tehtiin reitin suunnittelussa. Huhujen mukaan voittajajoukkue keräsi reilu 200 pistettä enemmän kutakuinkin samoilla kilometrillä kuin me, joten ihan täydellistä reittiä ei olla silloin aikaiseksi saatu. Reitinvalinnoilla voi toki aina jotakin voittaa, mutta tämän kertainen suoritus osuu helposti sinne asteikon ylälaitaan; ei jaksa harmitella!
Salpaus-rogaining oli jälleen puitteiltaan maineensa veroinen tapahtuma! Kilpailukeskuksen fasiliteetit, juomahuolto ja maalin jälkeinen tarjoilu oli ensiluokkaista! Ei ihme, että kerta toisensa jälkeen rogaining-väki vääntäytyy Lahden seutuville kisaamaan. Tänä vuonna varmasti vappuun ajoittunut kilpailuajankohta vaikutti monien suunnitelmiin, mutta luultavasti taas ensi vuonna ollaan mukana! Kiitokset myös kaikille kilpakumppaneille kannustuksesta ja seurasta!
Plussat ja miinukset suorituksesta:
| Plussat | Miinukset |
| + Loistava suunnistus ja muutenkin onnistunut kokonaisuus.+ Hyvä vauhdinjako, koko kilpailuajan hyödyntäminen.+ Ennen näkemätön loppukiri.+ Fyysisen suorituskyvyn säilyminen loppuun saakka kohtuullisen hyvänä.+ Sijoitus | – Pientä töpeksintää reitin suunnittelussa. – Mittakaavan kanssa sohlaaminen |
Juntit OK 2 (6h sarja)
Juntit OK 2 joukkueen muodosti hiihtäjälengenda Juse sekä Timppa. Juselle kerta oli ensimmäinen Rogainingissa ja Timppa oli mukana karkeloissa jo neljättä vuotta putkeen. Juse on kokenut suunnistaja ja kuntoakin on kehitetty talven hiihtoladuilla mutta kaikkien aikojen pisin miehen koskaan juoksema lenkki oli 25km – neitsyyttä lähdettiin menettämään myös tälläkin osa-alueella. Timppa taas on kuluttanut tossua koko kevään varsin mukavasti toukokuun NUTS karhunkierros tähtäimessä joten kuntotasosta ei homman pitäisi ainakaan jäädä kiinni. Joukkueen vahvimman lenkin suunnistuksen osalta muodosti siis Juse ja Timppa toi kokemusta reittisuunnittelun sekä varustelukierteen alueelle.
Reittisuunnittelu
Reitinsuunnittelu aloitettiin perinteisesti merkitsemällä ensin karttaan eniten pisteitä tarjoilevat rastit ja sen pohjalta luomalla silmäys minne suuntaan karttaa kannattaa ensimmäistä skenaariota reitistä alkaa suunnittelemaan. Joukkueen kuntotason pohjalta arvioitiin max. kuljettavaksi matkaksi 40km joten senttejä lankaan kertyi 114cm.
Ensimmäisen silmäyksen perusteella päätettiin reittiä alkaa suunnittelemaan kartan eteläiselle puoliskolle. Pohjoiseenkin reittiä hahmoteltiin mutta sentit ei vaan langassa riittäneet sopivan reitin aikaansaamiseksi. Ensimmäinen versio reitistä lähti kiertämän Sylvöjärveä ja Iso-Kukkasta itäiseltä puolelta mutta varsin nopeasti nopeasti päätimme lähteä kiertämään reittiä läntiseltä puolelta joka jäikin lopulliseksi reittivalinnaksi. Tämä siksi, että läntinen puoli tarjoili enemmän pisteitä jos meno hyytyykin loppua kohden eikä voimat riitä kiertämään kaikkia suunniteltuja rasteja. Lopullinen reitti näyttikin sitten tältä:
Koska kilpailut oli Juselle ensimmäiset ja veden kulutus mysteeri, päätimme suunnitella reitin siten, että n. puoleen väliin osuu tankkauspiste josta voi täydentää tarpeen mukaan juomarakkoa, pitää pidempää taukoa ja päättää loppumatkan reittivalinnasta. Loppupäähän teimme reitille kaksi skenaariota. Toinen kulki rastien 63, 55, 102 ja 61 kautta ja toinen taas rastien 64, 61 kautta. Mikäli aikaa olisi juomapisteen jälkeen jäljellä 3h niin lähtisimme toteuttamaan pidempää reittivalintaa.
Kilpailu
Reitti saatiin nippuun n. puoli tuntia ennen lähtöä joten aikaa jäi hyvin vielä varusteiden viimeiseen tarkastukseen ja emitin nollaukseen. Lähtöpaikalla vettä tuli melkein kaatamalla niskaan ja vilu alkoi kapeltelemaan luihin ja ytimiin. Molempia hieman hirvitti, että tuliko varattua riittävästi vaatetta päälle mikäli sade jatkuisi koko päivän.
Paukusta lähdettiin toteuttamaan em. suunnitelmaa ja ensimmäisiksi rasteiksi olimme valinneet rastit 91, 71 ja 81. Alkuun otettiin hieman reippaampaa hölkkää, että saatiin lämmöt päälle, jonka jälkeen suunnitelmana oli hölkätä tieosuudet vauhdilla 6-6,5min/km. Reitin alkupää oli varsin helppoa suunnistusta ja reitti kulkikin pääosin teitä ja pururatoja pitkin. Rastille 71 lähestyimme metsätietä pitkin jonka jälkeen kompassin suunnalla suoraan rastille. Rastilta takaisin tielle, tietä pitkin vähän pohjoiseen ja kompassilla suora suunta 81:lle. Harhauduimme hieman oikealle mutta maasto oli sen verran selkää, että rasti löytyi melkein saman tien. Rastin 95 jälkeen saimmekin seuraa kun ilmeiseti jostakin lähitalosta karannut koira päätti liittyä joukkueeseemme. Rasteille 91 ja 72 menimme suunnitellun reitin mukaisesti eikä rastien löytymisessä tullut ongelmia. Koira pysyi sitkeästi matkassa juomapisteelle asti josta joku ystävällinen kesämökkeilijä otti koiran kiinni ja lupasi etsiä sen omistajan.
Juomapisteella oli aikaa kulunut vasta 2:35 joten pidemmän reittiskenaarion valinta näytti järkevältä. Meno maistui eikä muita ongelmia ollut tullut kuin Timpalle vilu, joka korjaantui heittämällä juoksutakki niskaan. Matka jatkui rastille 63 mutta siinä vaiheessa alkoi tiellä tallaaminen jo pikkuhiljaa tympäisemään. Tiejuoksusta ei ilmeisesti pitänyt Jusen polvikaan joka alkoi ilmoittelemaan olemassaolostaan pienenä kipuiluna. Homma kuitenkin jatkui rastille 55 jonka jälkeen väsy alkoi painamaan. Olimme pitäneet hyvin huolta energiatankkauksesta koko matkan mutta siitä huolimatta kilometrit alkoi painamaan molempien jaloissa. Vielä rastin 55 ja 105 Timppa yritti lietsoa, että kyllä se 61 vielä haetaan mutta tämä skenaario päätettiin karsia suunnitelmasta rastin 105 jälkeen. Reitti rastille 61 olisi kuitenkin kulkenut metsikön läpi eikä voinut varmaksi sanoa paljonko lopussa olisi ollut voimia jäljellä loppukiriin mikäli aika olisi uhannut tulla umpeen. Em. syystä rastille 73 mentiinkin Pönnölänmäen kautta. Suunnistuksellisesti loppumatka ei enää tarjoillut kummoista haastetta joten etenimme teitä ja pururataa pitkin rastien 82 ja 33 kautta maaliin johon saavuimme aikaan 5:42:39. Matkaa reissulle kertyi 40km.
Loppusanat
Vaikka loppumatka rankalta tuntuikin niin suunniteltu reitti vedettiin läpi yhtä rastia lukuunottamatta. Matkaakin kertyi tasan suunniteltu 40km eikä enempään, ainakaan Jusella, olisi tainnut paukut riittää. Pientä spekulointia aiheutti jäljelle jäänyt aika, että ”olisi sittenkin pitänyt” käydä kiertämässä rastin 61 kautta mutta siinä tapauksessa olisi maaliin ehtiminen ajallaan ollut täysi mysteeri. Reitinsuunnittelun osalta jäi myös hieman hampaankoloon. Tällä vauhdilla paremmat pisteet olisi saatu, mikäli reitin alkupäähän länteen olisi tehty samanlainen koukku kuin Juntit OK 4:nen rastien 52, 83 ja 101:n kautta. Ainahan sitä tosin pitää jäädä vähän spekuloinnin varaan ja seuraavaan kertaan lähdetään sitten taas kokemusta viisaampana.
Kokonaispisteitä kertyi 880 joka riitti sijaan 18, joten molemmat voi olla varsin tyytyväisi suoritukseen. Kaikkiaan molemmille jäi kisoista oikein hyvä mieli ja taisihan tuo rogaining-kärpänen puraista Juseakin, joten eiköhän sitä ensikin vuonna taas viivalla tavata usemmankin Juntit OK joukkueen voimin.
| Plussat | Miinukset |
| + Onnistunut reittisuunnitelma ja suunnitelman mukainen toteutus+ Lähes virheetön suunnistus ja nolla megapummia
+ Kunto kesti molemmilla loppuun asti + Hyvä meininki koko reissun ajan |
– Maastosta aika ajoin löytyneet hakkuujätteiden ja märän lälly-alustan muodostamat huonokulkuiset osiot
– ”lännen koukku” olisi tarjoillut paremmat pisteet – Kartalta ei pystynyt etukäteen arvioimaan maaston kulkukelpoisuudesta juuri mitään |
Juntit OK 3 (6h sarja)
Junttien kolmosjoukkueesta lunastivat pohjoisen eläjät Jyrki ja Kerttu. Jyrkin edellisestä rogaining-kerrasta oli aikaa jo lähes neljä vuotta ja Kertulle kokemus oli ensikertainen. Matkaan oltiin kuitenkin lähtemässä luottavaisena, koska molemmilla on runsaasti suunnistuskokemusta ja joukkuekavereilta oli saatu hyviä vinkkejä sekä suunnitteluun että itse suoritukseen. Ainoa arvoitus oli suunnistustuntuma ja miten jalkaisin jaksaa noin pitkän matkan näin alkukaudesta kun pidempiä juoksulenkkejä ei juurikaan ollut pohjalla.
Rennolla menolla reilu 35km
Reittiä lähdettiin suunnittelemaan noin 35km matkaa ajatellen. Lankaa pyöriteltiin kartalle niin ja näin, mutta todettiin ettei pohjoisen rasteja ehdittäisi käymään. Todettiin myös ettei pelkän länsiosan rasteilla saisi niin hyvin pisteitä kuin jos kartan keskiosan suuripisteiset rastit otetaan matkaan. Suunnitelmaksi muodostui 42-83-101-52-71-81-95-91-72-23-73-82 ja sitten mahdollisti maalin lähistön pieniarvoisia rasteja päälle. Alunperin idea oli kiertää vastapäivään, mutta päätimme mennä myötäpäivään jotta alkuosan suunnistettavilla rasteilla pää vielä toimisi. Rastista 95 otettiin check-point jossa tulisi olla 3.5h kohdalla. Reitin pitäisi siis minimissään antaa 930 pistettä.
Kevyt tossu, suunnitelmasta toiseen ja kolmanteen
Reittisuunnittelun aikana alkanut sade yltyi juuri ennen lähtöä ja tästä johtuen päätettiin laittaa vielä matkaan varatut takit päälle. Ja olihan se kylmä värjötellä kaatosateessa lähtö odotellen. Startin tapahduttua otettiin ihan hyvä vauhti päälle, jotta kroppa lämpenisi. Ensimmäista rastia kohden jolkoteltiin jonossa hyvässä sovussa ja siinä sitten se suunnistaminen meinasi unohtua josta johtuen rastille pienellä kaarrolla. Tämän jälkeen sadekin alkoi heikkenemään ja meno oli muutenkin hyvää. Pari seuraavaa rastia meni oikein hyvin, pyrkimyksenä oli pysyä mahdollisimman hyväkulkuisessa maastossa. 101:lle tuli pieni koukku kun ajauduttiin vähän turhan länteen.
Seuraavat rastit menivät taas oikein hyvin ja edelleen mentiin samalla logiikalla, eli haettiin jalkojen alle mahdollisimman hyväkulkuista alustaa. Jo ennen 95 rastia oli selvää, että oltiin suunnitelmaa reilusti edellä. Rastilla leimatessa sitten kun katsoi kulunutta aikaa, 2h 25min. Jaahas, mites me mennään loppu? Jos oltaisiin oltu vähän vähemmän edellä niin silloin olisi voitu kerätä kartan keski/ala-osan rasteja enemmän. Pienen pohtimisen jälkeen päädyttiin 72 rastin jälkeen lisälenkille 53-92-34-85-64.
72 rastin jälkeen tiellä jolkotellessa todettiin, ettei elektrolyytti tekisi pahaa. Matkassa oli tyhjä pikkupullo jonne saisi tehtyä pienen annoksen. Päätimme koukata vesipisteen kautta jotta veden kanssa ei tarvitsisi pelata. Vesipisteeltä kohti rastia 53 kulku hidastui runsaasti alusta pehmeyden ja kosteuden vuoksi ja taisivatpa jalatkin alkaa vähän hyytymään. Myös koko vesipisteellä käynti oli vähän turha koska repussa vettä olisi ollut vaikka kuinka. Siinä sitten pohdiskelin jäljellä olevaa matkaa ja aikaa; ei me millään ehditä kiertämään kaikkia plan B rasteja. Siispä plan C:tä mietintään joka sitten lopulta tarkoitti, että 92 ja 34 jätettäisiin pois.
Rasti 53 löytyi hyvin ja niin myös sitä seuranneet helpommatkin rastit. Reitin loppuosa olikin melko puuduttavaa asfaltin laidan tamppaamista. 64-73 rastien puolivälissä näimme kaukana edessä toisen joukkuen pitkästä aikaa, oltiin saatu mennä omissa oloissa pitkät pätkät ennen tuota. 73 rastille käännyttäessä otettiin geelit ja tuona aikana kartta taisi pyörähtää kun seuraava Y-risteys ei olevinaan ollut kartalla. Tästä seurasi pieni edestakaisin juoksentelu jossa paloi aikaa pari kolme minuuttia – kaikkea se väsymys teettääkin! 73 rastin jälkeen jatkettiin hiekka tiellä läpsyttelyä. 82 rasti päätettiin ottaa varmasti yläkautta, mutta silti lähdettiin alas liian aikaisin ja harhailtiin vähän toisen ojan varressa. Noista viimeisestä parista härväyksestä johtuen ei sitten enää nähty järkeväksi yrittää 33 rastia. Vauhti kuitenkin saatiin vielä viimeisen rastin jälkeenkin pidettyä 6min/km paikkeilla vaikka olihan ne kilometrit jo tehneet tehtävänsä. Maaliin tultiin ilman kiriä rauhassa hölkötelleen. Etuvasemmalta kurvasi pari kaveria kunnon juoksua maaliin. Eipä osattu arvata, että juuri heille hävittäisiin 4. sija 10 sekunnin erolla koska molemmilla joukkueilla oli samat pisteet.
Loppusanat
Reissu meni kokonaisuutena vallan mainiosti ja 1100 pisteellä sijoituttiin viidenneksi reilun 50 joukkueen 6h sarjassa. Matkaa kertyi karvan alle 44km ja aikaa kului 5.54.22. Kisan jälkeen oli fiilis, että kuljettu reitti oli kaikkea muuta kuin optimaalinen. Nyt jälkikäteen katsottuna ei tuo niin huono ollutkaan. Joka tapauksessa seuraavalla kerralla pitää olla ennakkoon paremmat suunnitelmat tehtynä vaikka nyt lopputulos olikin hyvä. Fyysisesti reissu oli myös onnistunut ja ensikertalainenkin oli tyytyväinen sekä suunnitteluun, että itse juoksuun. Vesisade on Juntin keli, mutta silti olisi mukavampi ollut aurinkoisella säällä matkaa taittaa. Noihin asioihin ei paljon itse tai edes järjestäjät pysty vaikuttamaan.
| Plussat | Miinukset |
| + Onnistunut vauhdinjako ja fyysinen kestävyys+ Reitinvalinnat ja metsän kulkukelpoisuuden ja nopeuden arviointi ilman tarkempaa kuvausta
+Suunnistus ilman suurempia ongelmia + Hyvä meininki koko reissun ajan |
– Liian varovainen suunnitelma ja vaihtoehtoisten reittisuunnitelmien puute – Mukana kulkenut vesimäärä. Vain kolmasosa matkaan varatusta vedestä kului koko matkan aikana. Viileällä säällä toki vaikutusta. |
Juntit OK 4 (6h sarja)
Nelosjoukkueessa kilpailivat Tipi ja ensi kertaa lajia kokeilemassa ollut Jaana. Tavoitteena parivaljakolla lähinnä hakea tuntumaa lajiin, ilman sen kummempia tulostavoitteita. Varsinaista pidempikestoista kestävyysliikuntaa ei talven aikana ollut kummallakaan juurikaan tullut plakkariin, joten tavoitematka asetettiin myös melko maltilliseksi.
Tavoitteena minimimatkalla maksimipisteet
Reittistrategiana oli pyrkiä keräämään linnuntietä vajaan 30 km matkalla maksimipisteet. Kartalta kerättiin kilpailukeskuksen lähistöltä suurimmat pisteet antavat kohteet, eikä listalla ollut alle 50 pisteen rasteja ollenkaan. Myös peltoisia alueita pyrittiin välttämään, koska kaikille pelloille meno oli kiellettyä ja matkaa niitä kierrellessä kertyisi mahdollisesti huomattavia määriä. Vaikka kartalta ei pysty arvioimaan metsän kulkukelpoisuutta, tuli metsän läpi oikaisuakin suunniteltua matkan varrelle useampia pätkiä.
Suunnitelmaksi muodostui kartan länsi- ja keskiosassa alapuolikkaalla kulkeva kierros, jolta irtoaisi 870 pistettä. Loppuun jätettiin vielä bonusmahdollisuudeksi kilpailukeskuksen läheisyydessä ollut 30 pisteen rasti, mikäli aikaa jäisi yli. Tällöin pistesumma olisi 900 noin 30 km matkalla (linnuntietä).
Kilpailu – alussa näpsäkästi ja lopussa plörinäksi
Heti kilpailun alkuun kartan mittakaava antoi taas hakea itseään ja pientä totuttelua maastossa kuljetun matkan hahmottamiseen tarvittiin niin kuin aina ennenkin. Onneksi alkumatka oli suunnistuksellisesti helppoa, joten suuremmilta vaikeuksilta vältyttiin ja pystyttiin nauttimaan virkistävästä kaatosateesta. Ensimmäisen rastin jälkeen olevalla siirtymällä muistui mieleen keväisen metsän varpaita raikastava koostumus, kun polkujen välistä oikaistiin metsän läpi (tarpeettomankin) pitkä matka. Jaanan ojan ylitys päättyi pienehköön molskahdukseen ja näin talviturkin heitto oli tapahtunut ainakin puoliksi.
Ensimmäiset kolme rastia löytyivät loppujen lopuksi helposti.
Rastia 101 etsiessä kuljimme aluksi itäisemmän nenän päähän, josta kuitenkin nopeasti oivalsimme kääntää takaisin länteä kohti ja rasti löytyikin korkeuskäyriä seuraten. 71:lle menimme täsmälleen reittisuunnitelman mukaisesti, vaikka metsätien pään löytäminen ennen rastia olikin suunnistuksellisesti haastava tehtävä. Rastin jälkeen tavoitteena oli kulkea 81:lle kielletyn alueen eteläpuolelta, mutta emme löytäneet suunnitellun reitin polun päätä metsästä, joten kurvasimme varmuuden varalta pidemmän reitin eteläkautta selkeää uraa kulkien. Tässä kohdin menetettiin muutama minuutti optimireittiin verrattuna, mutta emme halunneet lähteä puskemaan myöskään vahingossa kielletyn alueen läpi.
Rastit 81 ja 95 löytyivät hyvin, mutta matkalla 91:lle tapahtui koko radan suurin metsäseikkailu, kun emme tavoittaneet karttasana ”Pönnä”-kohdilta metsätien päätä. Kartalla näkyvä oja ei ollutkaan sama oja, jonka luulimme jo ylittäneemme ja tästä johtuen lähdimme liian aikaisin hakemaan metsätietä pohjoisen suunnasta. Näin seikkailimme metsää pitkin kohtuullisen pitkän matkan, välillä heikkokulkuisessa maastossa, ja menetimme optimireittiin verrattuna vähintään 10 minuuttia aikaa. Itse rasti oli kuitenkin helppo löytää.
Rasti 72 oli myös suunnistuksellisesti helppo. Tässä kohdassa oli suunnitteluvaiheessa asetettu aborttikynnys, jollei jäljellä olisi vähintään 1h 45min aikaa. Jäljellä oli reilut puolitoista tuntia, mutta mielessä siinsi vielä toive koko suunnitellun radan läpi käymisestä. Päätimme lähteä yrittämään suunniteltua loppureittiä pienellä riskillä ja ottaa aikapuute kiinni jalalla. Myöhemmin osoittautui, että jalka ei ollut enää samaa mieltä pään kanssa.
Loppumatka olikin melkoista vääntöä pikakävelyä ja hölkkää vuorotellen. Kumpikin reippailija ei enää varsinaisesti päässyt nauttimaan suunnistuksen ilosta vaan tilalle mielen sopukoihin livahti pettymys siitä, että kyseistä vauhtia pitämällä ei ehdittäisi käymään kumpaakaan loppureitin rastia (73 & 82) ja jäljellä on vain loputtoman pitkän tuntuinen kiri maaliin. Turranmetsän eteläosassa vielä erehdyttiin koittamaan suunnitelman mukaista metsän läpi oikaisua viime hetkillä ja kulkukelpoisuus metsässä oli jälleen väsyneillä jaloilla suorastaan hanurista. Parasta mahdollista könyämisvauhtia vain metsän läpi kuntopolulle, jossa kuntoa testattiin sitten toden teolla. Lyhyitä hölkkäyrityksiä ja tukkoista käppäilyä kilpailukeskusta kohti, kunnes maalin päästiin viimein reilun minuutin yliajalla.
Loppusanat
Tavoitteeseen nähden suoritus oli varsin hyvä ja sinällään siihen voi olla myös tyytyväinen. Pientä harmitusta aiheutti ainoastaan loppupään kahden rastin missaus. Matkalle tuli hieman liikaa suunnistuksellista virhettä, jolloin metsässä seikkaillessa aikaa paloi niin, ettei lopussa enää ehditty hakemaan helppoja (isoja) pisteitä. Loppumatkasta meno hyytyi, eikä jalalla saatu otettua tarvittavaa aikaa kiinni. Yritettiinpähän kuitenkin!
Maalissa sijoitus 33, kerättynä yhteensä 700 pistettä myöhästymissakkojen jälkeen. Matkaa kuljettiin 31,75 km.
| Plussat | Miinukset |
| + Hyvin onnistunut reittisuunnitelma noin 30 km budjetilla
+ Pääosin hyvin onnistunut suunnistus + Juoma riitti matkan ajaksi ilman lisätankkausta + Hyvä meininki alun sateesta ja märästä metsästä huolimatta |
– Sääriä yllätyksellisesti raapineet, matkan varrelta löytyneet neljä piikkilanka-aitaa
– Peruskartan metsien kulkukelpoisuuden arvoituksellisuus – Kunto loppui |