NUTS Karhunkierros 80k 2017, Timpan kilpailukertomus

NUTS Karhunkierros 80k 2017, Timpan kilpailukertomus

NUTS karhunkierros 2017

 

Perjantai aamuna otettiin lento Ouluun, josta matka jatkui Jussin kyydillä kohti Kuusamoa. Perillä heitettiin kamat mökkiin ja odoteltiin Jyrkiä Sodankylästä jonka jälkeen suunnattiin Rukakeskukseen ilmottautumaan sekä hakemaan kilpailumateriaaleja. Tietenkään en tajunnut ottaa drobbagiin jätettäviä varusteita mukaan vaan piti myöhemmin käydä vielä heittämässä uusi keikka kilpailukeskukseen. Järjestäjä oli tällä kertaa panostanut varustekontrolliin ja kilpailumateriaalit saadakseen piti esittää, että pakolliset varusteet löytyy jokaiselta. Hyvä niin koska keli tuli olemaan arvaamaton ja hätätilanteessa kylmä iskee nopeasti jolloin pakollisena varusteena toimiva kuoritakki ja avaruuslakana tulisi tarpeeseen. Kun materiaalit oli haettu oli aika siirtyä takaisin mökille tankkaushommiin. Aikaisemmista vuosista viisastuneena päätin tällä kertaa tankata hieman maltillisemmin koska lisäenergiaa tulee kuitenkin otettua pitkin matkaa. Liiallisella tankkaamisella olen todennut olevan enemmän haittaa kun hyötyä. Loppuilta meni mukavasti kuulumisia vaihtaen ja varusteita välpätessä.

 

Maaliviiva

 

Kilpailuaamuna

 

Kello soi 4:20 ja ponkaisin pystyyn kuin peipponen. Vessaan oli pitänyt herätä jo melkein tuntia aikaisemmin enkä jännitykseltäni ollut saanut enää kuin torkahdettua lyhyesti. Kahvi porisemaan, puuro kiehumaan ja katsomaan kilpailusivuilta miten on 160km:n sarjalaisilla matka taittunut. Ulkona oli todella kaunis aamu. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta mutta lämpötila oli pakkasen puolella. Huoltomiehenä toiminut Jussi heitti minut kilpailukeskukseen ja siitä saikin kävellä suoraan bussiin josta matka jatkui kohti Hautajärveä. Matkalla vähän harmitti kun Eetu ja Jussi oli joutuneet jättämään nämä kilpailut väliin loukkaantumisten vuoksi mutta harmitus hälveni nopeasti kun törmäsin muutamiin tuttuihin HTCR:n juoksijoihin. Oli mukava vaihdella fiiliksiä ennen kisaa kunnes heitin lämmittelykamat pussiin ja suuntasin pihalle odottelemaan starttia.

 

Näkymää mökin ikkunasta

 

Kilpailun kulku

 

Kokonaisaikatavoitteeksi olin asettanut 12h +/- 1h riippuen kelistä ja reitin kunnosta. Alkumatka oli tarkoitus ottaa reippaasti ja toivoitteena oli ehtiä Oulankaan ennen 53km sarjalaisten starttia.

Hautajärvi – Oulanka

 

Asettauduin lähtöpaikalle noin ensimmäiseen kolmannakseen juoksijoista ja homma lähti käyntiin klo: 7:00. Päätin lähteä reippaasti liikenteesen ja omaan tahtiin sopiva letka löytyikin varsin nopeasti. Alkumatkasta vauhti vaihteli 5,5-6 min/km ja tiesin, että tasaisemmilla osuuksilla on vauhdin pysyttävä lähellä 5,5min/kmvjos mielii ehtiä Oulankaan ennen 53k sarjalaisten starttia. Jussin ja Eetun aikaisempien vuosien kilpailukertomusten perusteella tiesin, että polku Oulankaan tulee olemaan muuhun reittiin verrattuna varsin helppo ja tasainen joten päätin edetä reippaalla tahdilla. Pikkuhiljaa letka toisensa jälkeen, joiden mukana juoksin, alkoi hidastamaan tahtia ja lopulta huomasin juoksevani yksikseni. Meno maistui ja juoksu tuntui kevyeltä joten sain pidettyä hyvin tahtia yllä. Heti alusta asti olin päättänyt, että energiatasoista on pidettävä kiinni ja lisäenergiaa tuli otettua yhden high5 geelin verran aina puolen tunnin välein. Noin viisi kilometriä ennen Oulankaa alkoi vanha tuttu nilkkakipu vaivata johon otin heti buranaa. Kipu hälveni Oulankaan mennessä ja vaihtoon saavuin aikaan 2:56. Pääsin siis välitavoitteeseen mutta vaihdossa härvätessä meni sen verran aikaa, että Oulangasta matka jatkui klo: 10:05 joten 53k sarjalaiset olivat ehtineet jo aloittaa oman urakkansa. Oulangassa täytin juomarakon ja otin drob bagista juoksuliiviin lisäjuomapullot, merinovillasukat, hiihtohanskat sekä  täydensin energiavarastoa high5 geeleillä ja patukoilla. Oulangassa otin myös kramppeja ennaltaehkäisevästi suolatabletteja.

 

Oulanka – Juuma

 

Oulangan huollossa iski sen verran vilu, että näpit meni aivan umpijäähän jo alkumatkasta joten piti pysähtyä jo parin kilometrin jälkeen kaivamaan repusta hiihtohansikkaat käteen. Viimeiset kilometrit ennen Oulankaa oli alkaneet jo hieman painamaan joten huolto tuli tarpeeseen ja meno maistui jälkeen. Mieltä myös piristi nähdä enemmän muita juoksijoita kun 53k sarjalaisten selkiä alkoi tulla vastaan. Oli ilahduttavaa huomata miten hyvin porukka teki tietä kun vähän huikkasi, että “pääseekö ohi” jonka jälkeen edessä etenevä jono hyppäsi mittarimatona sivuun ja pääsin ohittamaan letkan ihan polkua pitkin. Tästä suurkiitos kaikille kanssajuoksijoille! Oulangan jälkeen polku oli helppokulkuista kivituhkapolkua jonka jälkeen alkoi loputtoman pitkältä tuntunut juurakkoinen osuus. Ilmeisesti se on sama miten pitkää matkaa juoksee koska ensimmäinen puolikas menee aina helposti mutta sen jälkeen alkaa homma muuttumaan raskaammaksi. Noin 40km:n paikkailla alkoi omalta kohtaltani ensimmäinen vaikeampi osuus. Pehmeä ja juurakkoinen maasto alkoi tehdä tehtäväänsä ja meno alkoi hidastumaan. Myös ensimmäiset krampit alkoivat nykimään etureisissä. Kramppeihin reagoin heti ottamalla pari suolatablettia lisää ja sillä ne onneksi lähtivätkin. Oulangasta mukaan ottamiini juomapulloihin olin sekoittanut elektrolyyttijuomaa mutta eipä siitäkään näköjään ollut apua. Matkan eteneminen tuntui tuskallisen hitaalta, eikä kitkajokikaan tuntunut tulevan koskaan vastaan. Jossain vaiheessa ajattelin, että ehkä kiinteämpi eväs toisi lisäpotkua etenemiseen mutta väärässä olin. Hengästyneenä kohmeisen patukan jäystäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin ennen kilpailua olin uumoillut. Olin jopa suunnitellut jättäväni geelit kokonaan väliin näissä kilpailuissa ja ottavani mukaan pelkkää suklaata. Onneksi suunnitelma ei edennyt toteutukseen asti.. Lopulta saavuin kitkajoelle josta tiesin, että matkaa Juumaan olisi edessä vielä n. 10km. Vaikka meno tuntui raskaalta niin silti pystyin jatkamaan etenemistä juosten aina kun ylämäki taittui tasaisemmaksi. Olotilat vaihteli kuin vuoristorata ja sen mukaan säätelin sitten juoksuvauhtia. Kitkajoen rannassa päätin vielä täyttää juomapullot, ettei vesi missään vaiheessa pääsisi loppumaan. Vesi tuntui kuitenkin imeytyvän hyvin ja sitä olikin tullut juotua riittävästi koko matkan. Juumaan saavuin aikaan 7:34:49. Ennen Juuman hultoa olin tuntenut ensimmäistä kertaa elämässäni kesken juoksukilpailua nälän tunnetta, joten mätin lautasen täyteen sipsejä, suolakurkkuja ja mandariinisiivuja. Eväs maistui urheilugeelien jälkeen taivaallisen hyvältä jonka jälkeen olikin aika täyttää juomavarannot ja jatkaa matkaa.

 

Lähellä Juuman huoltoa. Kuva: Onevision

 

Juuma – Konttainen

 

Juumasta lähdin aikaan 7:46:52 ja pieni lepohetki teki kyllä terää väsyneille jaloille. Alkumatka Juumasta taitettiin hiekkatietä pitkin ja kun tieltä kaarrettiin kohti metsikköä alkoi mutkasta kuulua kannustushuutoja. Jussihan se siellä oli Ruttu koiran kanssa tsemppaamassa. Ei siinä pitkään ehditty nähdä mutta kummasti joukkuetoverin kannustus piristi mieltä. Juuman jälkeen reitti oli taas vähän tasaisempaa ja juoksu alkoi kulkea jälkeen. Koko päivän märissä kengissä taivaltaminen alkoi kuitenkin pikkuhiljaa kohmettamaan varpaita ja jossain vaiheessa ennen konttaista huomasin, että tunto varpaista oli kadonnut lähes kokonaan. Mietin mielessäni, että eipähän ainakaaan satu jos alamäessä sattuisi kengän kärjet hakkaamaan varpaita joten lämmitellään niitä sitten maalissa. Repussa olisi ollut mukana merinovillasukatkin mutta eipä niistä pitkään olisi ollu apua loskaisella polulla läpimärissä kengissä. Vaikka itsestäni ei enää tuossa vaiheessa paljon juttua irronnut oli kuitenkin mukava kuunnella muiden juoksijoiden jutustelua koska samassa letkassa eteni vielä virkeässä kunnossa olevia 31k:n sarjalaisia. Ylämäkiin alkoi omat voimat jo hiipua jolloin jäin aina letkasta jälkeen mutta jalkojen lihakset pysyivät koko matkan niinkin hyvässä kunnossa, että alamäkeen pystyin ottamaan juoksuaskelia jolloin sain aina porukan kiinni. Kumpare toisensa jälkeen ajattelin, että tämän jälkeen se Konttaisen huolto varmaan tulee ja parin pettymyksen jälkeen saavuin vihdoin viimeiseen huoltoon ajassa 10:31:32. Tuossa vaiheessa oli kuitenkin jo voittajafiilis koska tiesin, että edessä olisi enää Valtavaaran valloitus jonka jälkeen tehdään viimeinen nousu Rukatunturille ja sen jälkeen ei tarvitse muuta kuin lasetella maaliin. Konttaisella kahmaisin vielä evästä naamaan pari kourallista ja täytin juomapullot ja rakon viimeisen kerran kunnes oli aika lähteä kipuamaan kohti viimeisiä nousuja.

 

Konttainen – Ruka, maali

Konttaiselta lähdin aikaan 10:39:24 kipuamaan kohti Valtavaaran huippua. Nousun aikana alkoi jo melkein naurattamaan kun taivaalta tuli lunta! Mielessäni mietin, että “tämäkin vielä” mutta eipä tuo enää siinä vaiheessa haitannut. Nousu tuntui tuskaisen hitaalta mutta lopulta olin noussut valtavaaran huipulle. Tuossa vaiheessa tuli suorastaan euforinen fiilis, olin onnistunut taivaltamaan itselleni ennätykselliset 80km, edessä avautui huikeat näköalat eikä maaliinkaan ollut enää kuin pari kilometriä matkaa. Olin siis tehnyt sen mihin koko pitkän kevään lukuiset treenitunnit olivat tähdänneet. Valtavaaran jälkeen laskeuduttiin alas rukatunturille jonka jälkeen edessä oli enää viimeinen nousu Rukatunturille. Nousun jälkeen alkoi maalista pauhaava musiikki ja kannustushuudot kantautua korviin ja edessa siinsi kyltti 1000m maaliin. Jolkottelin alas laskettelurinteen reunaa ja siitä kohti punaista mattoa pitkin maaliin aikaan 12:07:21.

 

Maalisuoralla

Jälkisanat

 

Vaikka reissu oli raskas ja monivaiheinen täytyy todeta, että kevään treenit olivat menneet perille. Koko matkan pysyin juoksukuntoisena eikä mitään isompia ongelmia tullut koko matkan aikana. Koko kevään vihoitellut nilkka ilmoitteli välillä itsestään mutta parilla buranalla senkin vaivan sai onneksi kuriin. Pienenä miinuksena varpaat pääsivät jäätymään melko pahasti ja näin parin päivän jälkeen ei tunto ole vieläkään palautunut normaaliksi ja molemmat jalkapöydät ovat turvoksisa mutta jospa tuo aika parantaisi nuokin haavat. Kyllä ultrajuokseminen on melkoista vuoristorataa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Fiilikset vaihteli laidasta laitaan ja välillä oli melko mustiakin hetkiä. Opin myös ymmärtämään miksi jotkut pitää juoksua eräänlaisena meditaationa koska välillä pääkopassa kumisi pelkkä tyhjyys kun keskittyi täysin vain matkan tekemiseen. Koko reissun kuitenkin noudatin Jussin ohjeita eli keskityin täysin omaan suoritukseen eli silloin juoksin minkä jaksoin kun tuntui kulkevan ja kun tuli heikompi hetki niin silloin himmasin vauhtia. Pitkien nousujen jälkeen jatkoin yleensä kävelyä pari sataa metriä ja annoin olon tasoittua ennenkuin jatkoin juoksua. Varusteet pelasi ja kaikki oli hyvin testattuja jo etukäteen ennen kilpailuja. Energiahuollosta opin sen verran, että ensi kerralla otan pelkkiä geelejä matkaan. Kohmeisen patukan jäystäminen hengästyneenä ei ole kaikkein helpointa hommaa. Erityisesti kenkävalinta (Inov X-talon 212) osui nappiin eikä jalkoihin tullut rakon rakkoa. Reissun yksi opetus oli myös, että lihaskunnosta kannattaa pitää huolta. Koko talven kävin juoksutreenien lisäksi käynyt salilla ja aikaisempina vuosina lähempänä kilpailuja on salitreenit tupanneet jäädä väliin. Tällä uskon olleen iso vaikutus siihen miten jalkojen lihakset pysyivät hyväkuntoisina ja jopa loppumatkasta pystyin vielä juoksemaan alamäkiäkin. Kaiken kaikkiaan siis onnistunut reissu ja aikatavoitteeseenkin pääsin. Kiitokset NUTS poppoolle jälleen kerran hienosta kilpailusta ja erityisesti kaikille kanssajuoksijoille jotka jaksoivat tsempata matkan varrella. Tästä palauttelujen jälkeen treenit jatkuu kohti Jukolan viestiä sekä elokuussa järjestettävään Nuuksio Classicciin.

 

 

 

 

Timppa

Entinen salipossu ja nykyinen kestävyysurheiluun hurahtanut wannabe suunnistaja. Kilpailee Juntit OK:n riveissä mm. polkujuoksussa, suunnistuksessa sekä maastohiihdossa. 

Uutiskirje

Tilaa uutiskirjeemme ja saat uudet blogikirjoitukset automaagisesti sähköpostiisi.

Uutiskirje lähetetään korkeintaan kerran viikossa.

Ei huolta - emme spämmää tai jaa osoitettasi eteenpäin!


Juttuarkisto