Finntriathlon Joroinen – Puolimatka

Juntit on keskittyneet toiminnassaan melko pitkälti suunnistukseen, rogainingiin, polkujuoksuun, seikkailu-urheiluun ja hiihtoon – ja näin myös omalta osaltani. Kunnes sitten viime vuonna pääsin nauttimaan Joroisten tunnelmasta katsojan roolissa. Tunnelma oli mahtava ja oli hieno päästä näkemään kuinka osallistujat olivat iloisia maaliin pääsystä ja itsensä voittamisesta. Siitä se idea sitten pikkuhiljaa lähti liikkeelle. Aluksi oli tarkoitus osallistua joukkuekisaan, mutta varsin pian tämä muuttui yksilösuoritukseksi.

Omat tavoitteet urheilussa ei ole olla paras jossain vaan haastaa itseään ja olla tietenkin mahdollisimman hyvä sillä panostuksella minkä pystyy antamaan. Triathlonin puolimatka ainakin tarjoaa haastetta! Projekti lähti käyntiin käytännössä jo viime elokuussa kun hankin elämäni ensimmäisen maantiepyörän. Selvää oli jo tuolloin, että pyöräilyyn ja uintiin pitäisi panostaa hyvissä ajoin. Kyseisiä lajeja en ollut käytännössä harrastanut lainkaan aiemmin. Pyöräilyn lisäksi uinti tuli mukaan harjoitusohjelmaan lokakuussa jota ennen syyskuun alussa olin ilmoittautunut kisaan. Loppuvuonna esiintyneiden jalkavaivojen vuoksi nämä kaksi lajia olivatkin hyvä lisä treenivalikoimaan. Kuukausien kuluessa kuitenkin huomasin, että oli hirvittävän vaikea harjoitella kaikkia kolmea lajia. Käytännössä pystyinkin harjoittelemaan vain kahta lajia kerrallaan ja yhdessä lajissa saattoi olla yli kahden kuukauden taukojakin. Pohjoisen olosuhteet harjoitteluun eivät muutenkaan ole ihan optimaaliset. Pyöräilykausi on kuukausia lyhyempi kuin eteläsuomessa, mutta ei se tarkoita etteikö voisi harjoitella. Nykyisin on tarjolla monenlaisia apuvälineitä sisäpyöräilyyn – niiden mielekkyys on kuitenkin aivan eritasoa normaaliin maantielenkkiin verrattuna. Avovesiuinnin ensimmäiset treenitkin meni kesäkuuhun, eikä se vesi vielä silloinkaan liian lämmintä ollut. Jonkinlaisen mielenrauhan harjoittelu toi kisaa varten. Viimeisin murheenkryyni oli oikeastaan, märkäpuvun repiminen pois päältä. Pari ensimmäistä kertaa oli kuin komediaelokuvasta, onneksi ehdin löytämään siihenkin jonkinlaisen tekniikan. Märkäpuku itsessään on ehkä vähän turhankin napakka, välttää kuitenkin minulle.

Viime syksynä pidin vielä mahdollisena 5.20-5.25 aikaa kisassa, jos harjoittelut menisivät hyvin. Kevään pyörälenkeiltä tullut tuntuma ei kuitenkaan tuota tukenut. En harjoittelulla pystynyt parantamaan vauhtia sille tasolle, mitä olisin halunnut. Siispä ennen kisaa tavoitteeksi hyvälle suoritukselle asetin 5.40 joka syntyisi suunnilleen 45min uinnilla, 3h pyöräilyllä ja 1.45 juoksulla jolloin vaihtoihin saisi käyttää yhteensä 10 minuuttia. Vähimmäistavoite oli kuitenkin päästä alle 6h ajassa maaliin.

Perjaintaina täytyi startata jo aamuvarhaisella jotta ehtisi klo 17 infoon. Päivän aikana oli tarkoitus hoitaa myös pyörän katsastus ja viedä juoksun varustepussi paikoilleen, jotta lauantaiaamulle jäisi mahdollisimman vähän säätämistä. Vaikka kaikki sujui suhteellisen jouhevasti majapaikkaan Mikkeliin päästiin varsin myöhään illalla. Kumma kyllä, sain nukuttua yön kohtuu hyvin vaikka heräsinkin reilusti ennen kellon soittoa. Väsytti, mutta sen verran kiivaasti eri ajatukset pyöri mielessä ettei unenpäästä saanut enää kiinni. Eniten perjantain ja lauantai aamun aikana mietitytti keli, sataako vai eikö sada? Uintia ja juoksua se ei niin haittaisi, mutta miten pyöräily – millä varustuksella tarkenen? Matkalla kisapaikalle kävi melko selväksi, että vettä tulisi satelemaan hyvin suurella todennäköisyydellä pitkin päivää. Siispä päälle pitkähihainen pyöräilypaita, jonka taskuihin saisi sitten geelit näppärästi. Geelien teippaaminen märkään pyörään ei ehkä olisi ihan varmin ratkaisu.

Sää ei suosinut katsojia!
Sää ei suosinut katsojia!

Tänä vuonna Joroisissa olisi ensimmäistä kertaa käytössä rolling start. Eli uimaan lähdettäisiin omaa tahtia, nopeimmat edellä ja heikommat uimarit perässä. Oletin tuon sopivan iteselle oikein mainiosti. Miesten yleinen sarja starttasi klo 11.00 ja naisten vastaava klo 11.05, ikäsarjoja koskeva rolling start alkoi puolestaan klo 11.10. Asettauduin takajoukkoihin jossa saikin tovin seisoskella paikallaan vaikka startti oli tapahtunut hyvän aikaa sitten. Lopulta jono nytkähti pikkuhiljaa liikkeelle jonka jälkeen pujoteltiin lähtökarsinan läpi lähtölinjalle josta aika käynnistyi. Pääsin aloittamaan uinnin samoihin aikoihin kun miesten yleisen sarjan kärki jo nousi pois vedestä tehtyään 1.9km lenkin.

Uinnissa minulle ei ollut mitään voitettavaa joten pyrin tekemään vain omaa suoritusta. Otin uintipaikan ulkolaidasta jossa sain uida hyvässä rauhassa. Ratamerkkipoijujen näkeminen oli varsin hankalaa, enemmän suuntaa antoivat muut uimarit. Ensimmäiselle kääntöpoijulle väkipakkaantui tiiviimmäksi ja pieniä kontakteja tuli, pääsin kuitenkin ulkokautta kiertämään melko hyvin. Seuraavalle suoralle otin alkuun linjan liian keskeltä jossa tuli lisää kontaktia ja oma rytmi sekosi täysin. Päätin jatkaa ulkoreunan strategiaa, siellä saisin mennä omaa tahtia ja olisin varmasti nopeampi vaikka matkaa tulisikin vähän enemmän. Loppu menikin samalla kaavalla, viimeisellä kääntöpoijulla tosin kuittasin porukkaa sisäkauttakin kun sopivasti tilaa löytyi. Uitiosuus meni kevyesti loppuun asti ja muihin nähden oma vauhti taisi vähän parantua. Ensimmäiseen vaihtoon pääsin oikein hyvävoimaisena ilman minkäänlaisia ongelmia. Vaihto sujui suhteellisen hyvin, aavistus lisäaikaa tuli kun päälle piti heittää ylimääräinen paita. Varustesäkki nakattiin sille varattuun häkkiin ja juosten pyörälle josta matka jatkui vielä hetken taluttaen. Pyörätelineet alkoi olla jo aika tyhjät eli en ainakaan kärkipäässä ollut.

Satulan päälle päästyä pyrin heti pääsemään kunnon tahtiin, ja ohituksia tulikin yhtenään. Minulla ei tuntunut olevan minkäänlaisia vaikeuksia siirtyä uinnista pyöräilyyn. Aluksi käytiin kääntymässä lähellä Joroisten keskustaa ja sitten suunnattiin Rantasalmelle. Rantasalmea kohden mentäessä puuskainen myötätuuli vauhditti menoa, vaikkakin reitti oli yllättävän suojainen. Pyrin ajamaan kokoajan ihan reipasta tahtia sillä pyöräily määräisi melko pitkälti loppuajan, juoksussa voisi “voittaa” vain muutamia minuutteja. Pyrin tankkaamaan säännöllisesti jottei myöhemmin tulisi ongelmia. Puolimatkan etapissa Rantasalmella totesin, etten ollut juonut juuri mitään – tai ehkä noin 3dl. Ennakkoon olin miettinyt, että ottaisin järjestäjiltä tuolta juomapullon pyörään. Juomapullolle ei nyt ollut mitään tarvetta. Heti alkumatkasta alkanut ohittelu tasaantui jossain 55km paikkeilla, en tiedä väsyinkö vai kävivätkö muut pyöräilijät vauhdikkaammiksi – luultavasti molempia. Pyöräily sujui oikein hyvin 70km paikkeille, josta eteenpäin oli vähän ongelmia selän kanssa. Jouduin aika-ajoin nostamaan joka tietenkin vei parasta vauhtia. Onneksi kilometrit vähenivät tasaista tahtia. En kuitenkaan uskaltanut laittaa kaikkia tehoja peliin jotta jaksaisin juosta. Viimeiset 5km kuitenkin jaksoin mukavasti, liekö sitten tieto kohta loppuvasta matkasta auttoi puskemaan vastatuuleen entistä kovemmin. Juomista pyrin tarkoituksella vähentämään loppua kohden jotta siitä ei tulisi ongelmia juoksussa, toinen syy oli että nestepinta sisällä alkoi nousta tappiin. Pyöräilyn maali tulikin sitten yllättävän nopeasti vastaan, vähän jännitti miten juoksu pyöräkengillä onnistuu pökkelöjaloilla. Kohtuu vakain askeleinhan tuo onnistui, pyörä telineeseen ja lyhyt siirtyminen vaihtotelttaan. Vaihto meni taas ihan mukavasti ja sen verran nopeasti, että unohdin kaikessa kiireessä käydä vessassa.

Juoksu tuntui heti hyvältä, jos nyt ei laske pientä jalkapohjien säkenöintiä. Vauhti asettui heti kättelyssä 4.45min/km paikkeille joka oli vähän parempaa kuin odottelin. Tuolla hetkellä tunne oli hyvä ja voisi juosta vaikka vähän kovemminkin, päätin kuitenkin ottaa ihan rauhassa sillä jokaisella kolmella lenkillä oli pari ylämäkipätkää joihin ei saisi sakata. Juoksussa oli oma huoltopiste josta sai energiaa juomien, geelien ja kannustuksen muodossa. Ei voi kyllä vähätellä muutakaan kannustusta tuon reitin varrella! Ensimmäisellä lenkillä oli mukana muutamia hyvää tahtia eteneviä juoksioita jotka olivat luultavasti omalla viimeisellä kierroksella. Pyrin käyttämään kaikki mahdolliset kirittäjät hyödyksi. 4.5km juoksun jälkeen totesin, että on pakko käydä puskassa. Käynti kevensi oloa kummasti, olisi voinut tehdä vaikka aiemminkin. Nesteet ei ilmeisesti imeytyneet kovin hyvin, minun onneksi kisapäivälle sattui varsin viileä keli. Juostessa ei tosin viileydestä ollut mitään tietoa. Märät pesusienet oli minulle yllätys, nehän piristi oloa todella hyvin! Ensimmäinen ja toinen kierros juoksussa sujui suunnilleen samaa tahtia, kannustuksesta nauttien. Viimeiselle kierrokselle kiristin vielä vähän ja 3km ennen maalia laitoin vielä lisää vauhtia kun edessä oli enää vain yksi ylämäki. Ylämäen taistelin ylös ja tuossa vaiheessa puuskutin kuin höyryveturi – enää vain kilometri maaliin! Nyt kaikki peliin ja levätään sitten maalissa. Lisää voimaa toi vastaan tulleet selät. Pikkuhiljaa alkoi kenttäkuulutus kuulumaan ja pian sen jälkeen näkyikin urheilukenttä – lopulta maali! Ah sitä hyvänolon tunnetta maalissa! Aikaa suoritukseen kului 5.26.03
Triathlon3

 

 

 

 

 

 

 

Triathlon2
(Itsensä)Voittajan on helppo hymyillä!

Mitä tämä koko projekti tarjosi? Äärettömän hyvän mielen ja itsensä voittamisen tunteen! Parasta oli, ettei matkalla ollut mitään pahoja ongelmia ja tekeminen loppuunasti tuntui nautinnolliselta jos pieniä vaivoja pyöräilyn loppuosassa ei huomioi ja eihän niitä muista enää tuollaisen kokonaisuuden jälkeen. En tiedä tulenko vielä osallistumaan triathloneihin, luultavasti kyllä. Lajit tulevat ainakin pysymään harjoitusportfoliossa. Parannettavaa uinnissa ja pyöräilyssä riittää. Pyöräilyn aikana tein ainakin havainnon, että muut painoi alamäessä heittämällä ohi – oma ajoasento ei taida olla ihan aerodynaamisin kun en omista aerotankojakaan. Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, Joroisten juoksuosuuden tunnelmaa ei voi sanoin kuvailla! Puolimaratonin reitti on varsin mäkinen, mutta mielettömän kannustuksen johdosta se on kaikkea muuta kuin puuduttava. Kiitos huoltotiimille, järjestäjille, kanssakilpailijoille ja yleisölle – ensi vuonna uudestaan?