Kesän kuulumisia
Koko kevät tuli treenattua aktiivisesti NUTS Karhunkierros 80k:ta varten, joten odotukset olivat vielä Toukokuussa kovat tämän kesän/syksyn kilpailuja silmälläpitäen. Tarkoituksena oli Karhunkierroksen jälkeen keskittyä suunnistamiseen Jukolan viestiä varten sekä ilmoittautua jollekin puolimaratonille tavoitteena alittaa 1:30 aika mutta kuinkas sitten kävikään? Ilmeisesti KK:n viimeiset vaarat olivat omille kintuilleni liikaa ja sain oikeaan polveeni rasitusvamman josta toipuminen kesti Heinäkuulle asti. Välissä kävin kuitenkin juoksemassa oman osuuteni Jukolan viestissä teipatulla polvella mutta sen jälkeen päätin antaa polvelle reilusti lepoa ja jatkaa sitten treenejä kun kipu olisi poissa. Mistään vakavammasta vammasta ei onneksi kuitenkaan ollut kyse koska kivut menivät levolla ja tulehduskipulääkkeillä ohi. Pidempi treenitauko teki kuitenkin melkoisen loven treenimotivaatioon ja heinäkuun osalta treenit jäi muutamiin satunnaisiin lyhyempiin lenkkeihin. Elokuussa pääsin kuitenkin taas takaisin sorvin ääreen mutta pidemmät juoksulenkit tuli korvattua maastopyöräilyllä. Ilmottautuminen oli kuitenkin heitetty sisään Nuuksio Classic 43k sarjaan, joten ajattelin pienestä takaiskusta huolimatta lähteä kokeilemaan kuntoa Nuuksion poluille. Juoksu tuntui kuitenkin jo elokuun lopulla taas kulkevan ja uskoin saaneeni kuntotasoa taas nostettua pienen treenitauon jälkeen takaisin ylös joten uskoin pystyväni hätyyttelemään n. 5-5,5h tavoiteaikaa.
Kilpailumateriaalit kävin hakemassa jo edellisenä iltana Nuuksiohotelilla sijainneesta kisakeskuksesta. Samalla reissulla kävin syömässä vielä tankkauspastat pasta buffetista ja jäin kuuntelemaan Johanna Tokolan luentoa tasapainoisesta kestävyysharjoittelusta ja vammojen ennaltaehkäisystä. Ihan hyvää settiä ja jotain ideoita sain luennosta omaankin harjotteluuni. Loppuilta menikin sitten kotosalla kamoja välpätessä ja valmistautuessa seuraavan päivän koitokseen.
Kilpailukertumus
Olin ilmoittautunut optimistisena ensimmäiseen lähtöryhmään ja homma lähti käyntiin klo: 10.00 lauantai aamuna. Homma lähti rivakasti liikkeelle ja reitin alkupää kulki melko helppokulkuisia neulaspolkuja sekä hiekkateitä pitkin. Ensimmäiseen huoltoon n. 11km:n kohdalla kiivettiin ylös Solvallan laskettelurinnettä joka olikin koko reitin jyrkin nousu. Ensimmäisessä huollossa aikaa oli kulunut n. 1:10 eli alkuperäinen tavoiteaika vaikutti siis vielä realistiselta.
Huollon jäkeen. Meno maistui ja reitti oli mukavan vaihtelevaa kunnes noin 15km:n kohdalla puikattiin reitin uudelle osuudelle. Uusi osuus oli koko reitin teknisin jossa riitti juurakkoa sekä kalliota riittämiin polun kiemurrellessa pitkin järven rantoja. Puolessavälissä reittiä oli aikaa kulunut n. 2:37 joten tahtia olisi pitänyt pystyä kiristämään mikäli olisin halunnut päästä aikatavoitteeseeni. Todelliset vaikeudet alkoivat 25km:n tietämissä kun pitkältä polkuosuudelta saavuttiin muutaman kilometrin mittaiselle metsätieosuudelle. Tuossa vaiheessa koko takaketju eli takaraidet ja pakarat olivat jo täysin loppu eikä jalka tuntunut nousevan enää millään maasta. Meno tuntui samalta kun liisterissä olisi juossut ja ensimmäistä kertaa ”polkujuoksu-urani” aikana harkitsin vakavasti keskeyttämistä seuraavaan huoltoon. Toiseen huoltoon saavuin ajassa 2:37 jolloin matkaa oli taittunut 28km:a. Huollossa sain kuitenkin hetken levättyä ja täytettyä vesivarannot, joten päätin jatkaa matkaa vielä seuraavaan huoltoon ilman mitään kummempia aikatavoitteita eihän etäisyyttä viimeiseen huoltoon ollut kuin n. 7km:a.
Matka viimeiseen huoltoon olikin sitten melkoista lönkyttelyä ja kilometrit tuntuivat ikuisuudelta. Tasaiset osuudet juoksin ja ylämäet kävelin koska voimia ylämäkijuoksuun ei enää yksinkertaisesti löytynyt. Lopulta saavuin viimeiseen huoltoon 35km:n kohdalla aikaan 4:30. Mieltä piristi kun tarjolla oli pelkän veden sijasta urheilujuomaa, sipsejä, fasupaloja ja suklaata. Kummasti sitä voi saada iloa pienistäkin asioista kun on riittävän väsynyt. Viimeisessä huollossa päätin, että kun kerta tänne asti on tultu niin sama jatkaa sisulla maaliin asti vaikka sitten kävellen jos juosta ei enää jaksaisi. Loppureitti olikin onneksi kohtuu helppoa neulaspolkua eikä matkalla ollut enää suurempia nousujakaan. Lopulta saavuin maaliin aikaan 5:49. Tähän aikaan oli tällä kertaa tyytyminen ja parempi sekin kuin DNF.
Loppumietelmät
Itse kilpailu itsessään oli mielestäni erittäin onnistunut tapahtuma joten siitä iso kiitos järjestävälle taholle sekä kaikille talkoolaisille. Järjestelyt pelasivat, fiilis oli hyvä ja reitti sopivan vaihteleva. Vaikka oma mielikuvani Nuuksiosta olikin, että polut olisivat pääosin helppoa neulaspolkua oli reittiin onnisttu saamaan riittävästi haastetta kokoneempienkin polkujuoksijoiden makuun. Nousumetrejä kertyi n. 800m, joten niiden puolesta tämä kilpailu jää jälkeen pohjoisemmassa järjestettävien tapahtumien. Mielestäni tämä sopii hyvin Etelässä asuvien aloittelevien polkujuoksijoiden ensimmäiseksi maraton matkaksi eikä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Maalissa oli tarjolla heti palauttavaa evästä ja useampi saunakin oli lämpimänä. Osallistumismaksuun kuului vielä t-paita, buff huivi sekä keittolounas – rahoilleen sai siis ihan riittävästi vastinetta.
Vaikka itse juoksu ei omalta osaltani ihan odotusten mukaisesti mennytkään olen kuitenkin tyytyväinen, että taistelin maaliin saakka vaikka keskeyttäminen kävikin vahvasti mielessä. Näin jälkeenpäin ajatellen, treenien vähyys kostautui ja alkuun olisi pitänyt lähteä maltillisemmin liikenteeseen. Samalla viikolla tiistaina Hossassa tehty 50km:n maastopyörälenkkikään ei välttämättä ollut näin jälkeenpäin ajateltuna kaikkein optimaalisin valmistava harjoitus vaikka hieno reissu oli sekin. Tapahtuma oli kuitenkin jälleen kerran hieno kokemus ja pieni revanssihenki jäi kaivelemaan hampaan koloon. Ehkä sitä pitää tulevina vuosina pitää vielä lähteä uudestaankin kokeilemaan kilpailumielessä Nuuksion polkuja. Tästä onkin hyvä siirtyä ylimenokauteen ja alkaa suunnittelemaan jo treenejä vuoden 2018 seikkailuja varten.
Juoksun statistiikat Movescountissa