Edellisen vuoden Joensuu-Jukolan sijoituksen (506) jälkeen odotukset Lahti-Hollola Jukolaan olivat korkeammalla kuin koskaan. Nyt otettaisiin vahinko takaisin ja rynnittäisiin takaisin omalle tasolle Top 500 joukkoon. Odotetusti hankalahko päijät-hämäläinen suppamaasto sopisi Junteille kuin nenä päähän ja tarkalla suorittamisella homma olisi varmasti paketissa.
Toisin kuitenkin kävi.
Parhaat tarinat toki tulevat vastoinkäymisten kautta, joten alla lyhyt kertomus siitä, miten Junteilla kulki Hälvälän maastoissa.
1. Osuus (Eetu)
Avausosuus on harrastesuunnistajalle samalla Jukolan Viestin helmi ja ehkä se kaikkein jännittävin paikka. Lähtöpamausta edeltävän minuutin ajan tuhatpäisen suunnistajalauman adrenaliinin ja latautuneen energian aistii upealla tavalla: ennen karttojen jakoa kuuluu hermostuneiden lähtijöiden liikehdinnästä syntyvää nastareiden rapinaa ja syviä henkäyksiä. Yleisöä on paikalla tuhansittain ja väkijoukon hälinä kuuluu taustalla. Kuuluttaja antaa komentoja kolmella kielellä ja ohjailee lähtijöiden liikkeitä tasaisen hypnoottisella äänellään. Kuulutus ”30 sekuntia lähtöön” vaientaa koko kilpailukeskuksen. Yleisön hälinä hiipuu kuin veitsellä leikaten, nastarien hermostunut rapina loppuu ja juoksijat jähmettyvät lähtöasentoihin – korvissa kuuluu ainoastaan sydämen lyönnit. Lopulta vatsanpohjassa asti tuntuva lähtöpamaus vapauttaa suunnistajat täyteen laukkaan, massan mukana on juostava täysillä ja mielellään vielä ohitettava mahdollisimman monta kilpailevaa joukkuetta.
Oma startti sujui hyvin. Viitoituksella ohitin enemmän kuin tulin ohitetuksi ja sain karkean suunnitelman ykkösrastia varten ennen K-pistettä. Käytännössä koko letka lähti etenemään samaa suunnitelmaa, joten pitkällä rastivälillä piti lähinnä seurailla etenemistä ja koittaa pitää hyvät asemat letkoissa. Ensimmäinen rastipiste oli haastava, mutta vaikutti kuitenkin melko selkeältä lähestyttävältä. Lähdin kuitenkin turhaan kiertämään suppaa ja samalla kadotin tuntuman oman sijaintiin – suoraviivainen supan pohjan kautta kulkeva reitti olisi tuonut varmemmin rastille. Ykköselle siis noin 3 minuutin virhe. Vaikka kyseessä oli ”vain” 3 minuutin pummi, kertautui tämä virhe radan alkupuolella, kun juutuin hieman hitaampien juoksijoiden letkoihin.
Tästä eteenpäin suunnistus sujui yllättävän puhtaasti. Parilla rastilla oltiin kieltämättä vähän matkustajina, kun ihan tarkkaa tietoa sijainnista ei ollut. Pienellä onnella ja muutamilla kartanlukutauoilla matka kuitenkin eteni ilman pummeja. Radan puolivälin paikkeilla ruuhka helpotti ja hajonnoilla sain parannettua aika paljonkin sijoitusta. Olipahan hieno tunne lähestyä viimeisiä rasteja ”kaasu pohjassa” – osuus oli sujunut paremmin kuin etukäteen odotin. Vaihtoleimauksessa huomasin sijoituksen olevan 513. mikä hieman yllätti, edelle oli ehtinyt jopa yllättävän paljon joukkueita. Jälkikäteen tarkasteltuna marginaalit olivat todella pieniä, joten olen erittäin tyytyväinen suoritukseen. Harmittavasti vaihto Laurin kanssa ei mennyt putkeen, vaikka hetken epätoivoinen huutelu puomilla oli elämys sekin.
Osuusaika: 1:27:45
Sijoitus viestissä: 513
2. Osuus (Lauri)
Joukkueen yö-expertti Leiska veti toistamiseen varman suorituksen ja paransi yön kähmyssä joukkueen sijoitusta, vaikka heti alkuun olikin haasteita ehtiä puomille samaan aikaan Eetun kanssa.
Osuusaika: 1:41:00
Sijoitus viestissä: 461
3. Osuus (Elkki)
Viimeisinä vuosina valmistautumisresepti Jukolaan on pysynyt suunnilleen samana: kohtalaisen vähän lenkkeilyä ja maksimissaan parit iltarastit pohjille. Valitettavasti tämäkään vuosi ei tuonut poikkeusta, vaan samalla cocktaililla lähdettiin veistelemään omaa osuutta.
Pitkää yötä kuitenkin lähdettiin työstämään ja mikäpä siinä; vaikka pikku vaivaa ja harjoittelemattomuutta onkin, on Jukolan yö ja tunnelma aina jotakin hyvin ainutlaatuista. Ykköselle tarjottiin jälleen hyvä polkumahdollisuus ja sinne siis. Hyvin kuiva ilma ja hienojakoinen maapohja varmisti sen, että lampun valosta ei paljoa apua ollut, vaan valokeilasta sai lähinnä ihailla Päijät-Hämeläisen maaperän kyllästämää ilmamassaa. Näystä tuli lähinnä mieleen auton etuikkunan tarjoama maisema lumisateen aikaisena talviyönä. Noh, rastia kuitenkin lähestyttiin ja kartan mukaisesta polkujen risteyksestä oli tarkoitus alkaa toteuttamaan rastinottoa. Siinä se kaikessa tohinassa meni risteys ohi ja päätin tyytymään suunnan ottoon sitä seuranneesta mutkasta; oltiinhan lisäksi lähempänä rastia. Paha vaan että paikannus oli sen verran epätarkka, että ohi meni niin että heilahti. Rastipisteen ympäristö oli vielä niin pienipiirteinen, ettei kiinni meinannut saada oikein mistään.
Pikku hapuilujen jälkeen oma sijainti löytyi ja siitäpä se rastinotto helpottui. Huono alku yleensä johtaa hermostuneeseen loppusuoritukseen ja niin kävi nytkin. Ratamestari oli selvästi puuhaillut radan hankalimmat paikat radan alkupäähän, mikä osaltaan helpotti suunnistusta. Vaikka alku ei paras mahdollinen ollutkaan, niin lopputuloksena oli kokonaisuudessaan varsin säädyllien Jukola-suoritus.
Osuusaika: 1:50:44
Sijoitus vaihdossa: 464
4. Osuus (Timppa)
Tänä(kin) vuonna kevään suunnistukset olivat kaikenmaailman kiireiden vuoksi (seli seli) jääneet vähiin ja iltarasteilla ennen Jukolaa ehdin käymään kokonaista kaksi kertaa. Ennakkoon oli jo tiedossa, että maasto tulee olemaan haastava vaikkakin ennestään tuttu koska Lahdessa asuessani on tullut samoja maastoja kierrettyä iltarasteilla jo useampiakin kertoja. Ennakkoluulottomasti piti kuitenkin lähteä matkaan ja katsoa mitä tuleman piti. Säätä ainakaan ei voinut syyttää koska keli oli mitä mainioin koko Jukola viikonlopun.
Jussi pyyhälsi puomille reippain askelin ja oli aika suunnata kohti Hollolan supikoita. Alku lähtikin ihan mukavasti käyntiin ja ensimmäiset 3 rastia löytyikin ilman sen suurempia ongelmia. Rastilla 3 eksyinkin sitten ensimmäiselle hajontarastille, jonka tuloksena olin totaalisen hukassa missä mennään vaikka edellisellä kumpareella luulin tietäneeni tarkkaan missä päin karttaa mennään. Aikani ees taas kilpakumppanin kanssa juoksenneltuani löysin kuitenkin itseni kartalle ja tajusin oikean rastin löytyvän n. sadan metrin päästä mäen harjalta. Seuraavat kaksi rastia menivät jälleen ihan ok mutta rastilla seitsemän olin jälleen hukassa koska harhauduin väärän supan pohjalle. Enpähän ollut tälläkään kerralla ainoa eksynyt koska ympärillä pyöri muitakin eksyneitä kuin muurahaisia. Hetken arpomisen jälkeen oikea rasti vihdoin löytyi. Siitä eteenpäin ei tullutkaan enää mitään suurempia eksymisiä mutta minkäänlaista sujuvuutta ei enää suunnistukseen löytynyt vaan pientä hakemista vähän siellä sun täällä. Lopulta saavuin maaliin ja oli aika päästää Tipi suorittamaan omaa urakkaansa.
Osuusaika: 1:48:18
Sijoitus vaihdossa: 740
5. Osuus (Tipi)
Pari harjoituskertaa suunnistusta riitti tänäkin vuonna treeniksi Jukolaan. Tai siis ei riittänyt. Maastotyyppi oli kylläkin käynyt jo edellisinä vuosina tutuksi Lahden iltarasteilla, mutta Hälvälästä ei niinäkään erityisen hyviä suorituksia ollut irronnut. Varmuudella oli tiedossa, että samaistusvirheitä on tarjolla yhdessä jos toisessakin paikassa ja jos kartalta tippuisi, olisi takaisin pääsy mahdollisesti isonkin tuskan takana.
Siispä ei muuta kuin nöyränä metsään ja tarkkaa suoritusta tekemään. Kulkua ei juurikaan ollut, mutta suunnistus sujui kohtuudella. Monissa kohdin maasto ei ollut erityisen kulkukelpoista maastoaskelen unohtaneelle Juntille, joten vauhti hidastui entisestään.
Päästessä rastille 10 saakka, suppaa kiertäessä tuli kuitenkin jokin aivopieru, sillä rastinotto meni ainakin 200 metriä pitkäksi. Tämä oli samalla pahin virhe koko radalla.
Kokonaisuutena suoritus oli varmahko, mutta aivan liian hidas muuhun Junttikööriin verratuna. Olisiko pitänyt treenata?
Osuusaika: 2:06:15
Sijoitus vaihdossa: 740
6. Osuus (Jyrki)
Tällä kertaa omaksi osuudeksi oli valikoitunut toiseksi viimeinen eli 6. osuus. Se tiesi melko pitkää odottelua ennen omaa suoritusta ja hyvässäkin tapauksessa lähtö olisi joskus aamu kuuden jälkeen. Oma haasteensa oli saada riittävästi lepoa yön aikana. Vaikka muutama tunti tuli nukuttua niin ei se fiilis aamulla järin freesi ollut. Tuossa vaiheessa oli selvää, etten saisi tehtyä omaa suoritusta loppuun ennen yhteislähtöä. Puomille hilauduin vähän puoli kahdeksan jälkeen, Tipi kirmasikin vaihtoon yllättävän nopeasti enkä ehtinyt ottaa käytännössä lainkaan alkulämpimiä.
Kartan saatuani pyrin lähtemään maltillisesti sillä olo ei tuntunut mitenkään herkältä. Alku ei suunnistuksellisesti tarjonnut mitään mahdottomia haasteita ja homma toimi ihan mukavasti paitsi meno tuntui edelleen hyvin raskaalta. Ensimmäinen pummi tuli sitten rastille 4 kun en vain lukenut karttaa riittävän tarkasti. Rastin 6 lähestymisen otin kävellen, mutta pummasin silti. Tuossa vaiheessa hermot oli koetuksella. Sain kuitenkin jonkinlaista otetta suunnistuksesta kunnes sitten 8-9 välillä petti kasetti, olin menossa aivan oikein omaa rastia kohden, mutta sitten piti palata takaisin edelliselle rastille vain toteamaan, että ei tämä ole minun. Jatko olikin sitten yhtä tuskaa ja pahimmat virheet tein melkein helpoimmissa maastonkohdissa. Kokonaisuutena pummeja tuli yli puolen tunnin edestä.
Mitäpä tästä jäi käteen? Ainakin se, että pitäisi harjoitella. Omalla kohdalla se tarkoittaa ennen kaikkea kartanlukua, pohjoisen kartat kun tuppaa olemaan hyvin pelkistettyjä. Toinen on suunnistustuntuma ja itseluottamus, nyt niistä ei ollut tietoa. Kaiken kruunasi fyysisesti äärimmäisen huono päivä, ehkä edellisen päivän helle oli pehmentänyt tämän kaverin. Aikaa paloi 2.07.49 ja sija omalla osuudella oli siellä 1300 paikkeilla – ja matkaa tuli 15.5km. Jännä homma kun en ole edes niin kovin pettynyt, hyvä suoritus jäi niin kauaksi. Monesti on pettyneempi jos on kämmännyt huippusuorituksen yhdellä isolla pummilla. Harmi vaan joukkueen puolesta kun valutin sijoitusta entisestään alaspäin.
Osuusaika: 2:07:49
Sijoitus vaihdossa: 785
7. Osuus (Kalle)
Vieraileva tähtemme Kalle veti mainion ankkuriosuuden, jonka seurauksena sijoitus nousi vielä lopussa mukavasti.
Osuusaika: 2:09:31
Sijoitus maalissa: 728
Yhteenveto
Kuten todettua, kokonaisuutena joukkueen suoritus jäi alle odotusten vaikka huippuhetkiäkin henkilökohtaisella tasolla koettiin. Tapahtuman osalta fiilis oli edelleen huipussaan, kuten Jukolassa yleensä. Joukkue onnistui takomaan neljä hienosti onnistunutta osuutta, kun taas kolme meni enemmän tai vähemmän penkin alle.
Pienehkö pettymys sijoitukseen voitaneen huomata siinä, että kilpailukertomuksen hiomiseen ja julkaisukuntoon saattamiseen vaadittiin lopulta reilu vuosi aikaa.
Ensi vuonna kilpaillaan Kangasala Jukolassa.
Artikkelikuva: Tuomas Tuisku