Maraton peikon selätys

Maraton peikon selätys

Pari vuotta sitten kävin kokeilemassa maantiemaratonia ensimmäisen kerran, mutta tuolloin matkan teko katkesi 30km paikkeille. Tuolloin vuonna 2015 olin oikein hyvässä juoksukunnossa, jalkavaivat kuitenkin tulivat häiritsemään joka myös oli yksi syy miksi en päässyt maaliin asti. Viime vuosi vielä meni samojen ongelmien kanssa painiessa, onneksi tänä vuonna asiat ovat menneet paremmin. Jos kuitenkin verrataan vuotta 2017 parhaaseen juoksu vuoteen 2015 niin kilometrejä on tullut “vain” noin 600 tähän mennessä kun pari vuotta sitten niitä oli jo 1000. Harjoitusmäärät eivät siis olleet ihan samalla tasolla kuin aiemmin.

Toinen tekijä joka askarrutti kovasti mieltä oli useaan kertaan tapahtunut hyytyminen +2h suorituksen aloituksen jälkeen, tästä esimerkkeinä Ruskamaraton 2015, Karhunkierros 53k 2016 ja Karhunkierros 53k 2017. Samaan aikaan kuitenkin on tullut tehtyä hyvinkin pitkiä suorituksia hiihto-, pyöräily- ja triathlonkisoissa ilman mitään suurempia ongelmia. Tässä lienee kyse energian saannista, imeytymisestä ja elimistön toiminnasta noin ylipäänsä. Ihan vielä ei ole itselle selvinnyt mitä missäkin tilanteessa kannattaa tehdä – ehkä sekin päivä koittaa.

Tarto Linnamaraton 2017

Harvalla on varmaan käynyt mielessä maratonin juoksu Viron Tartossa. Maratonien harrastaja monesti osallistuvat kotimaisiin kisoihin jotka sattuvat oman paikkakunnan lähelle tai sitten suurempiin juoksutapahtumiin Helsingissä joita järjestetään vuoden aikana useampikin. Juoksijoista löytyy myös kohtuullinen joukko jotka lähtevät juoksemaan maraton ulkomaille, näistä maratoneista muutamia esimerkkejä ovat Tukholma, Berliini, ja Boston. Miten minä sitten päädyin Tartoon?

Siskon tyttö aloitti opiskelut Tartossa vuosi sitten ja sen jonka jälkeen on tullut kuultua mitä erilaisimpien tapahtumien järjestämisestä lähes hänen ikkunansa alla. Yksi näistä oli “joku juoksukilpailu”, pienen selvitystyön jälkeen tapahtumassa oli kyse Tarto Linnamaratonista. Urheiluhenkisenä ihmisenä tietenkin hommasin hänelle osallistumisoikeuden tämän vuoden puolimaratonille kun sellainen oli niin lähellä tarjolla. Pallo pomppasi kuitenkin yllättäen takaisin ja siskon perheeltä tuli vaatimus, että vastavuoroisesti pitäisi osallistua maratonille. Loppujen lopuksi meitä oli sitten neljä juoksijaa kisassa, kaksi maratonilla ja kaksi puolimaratonilla.

Tapahtuma oli aika erilainen kuin mitä Suomessa kokemani maantiemaraton tapahtumat, tunnelma oli enemmän kuin polkujuoksukisoista. Musiikki raikui jo perjantai iltana ja ihmisiä pyöri maalialueen lähistöllä. Yksi syy tähän oli 4km night run johon osallistui yli 1000 juoksijaa, mutta tuohonkin starttiin oli vielä useampi tunti aikaa. Lauantain 42k/21k/10k/10k sauvakävely tapahtumiin osallistui lähes 3500 urheilijaa jonka päälle lasten minimaratonit keräsivät osallistujia melkein 3000 eli tapahtuma pääsi yllättämään suuruudellaan. Lukuisten eri matkojen ja lasten kisojen johdosta näkemistä riitti aina 9.30 tapahtuneesta maratonin lähdöstä aina iltapäivä neljään asti jonka päälle vielä iltajuhlat. Tartolaiset taitavat osata tapahtumien järjestämisen ja koko perheen huomioonottamisen.

Lapset MiniMaratonilla (Kuva: Tartu Maraton)

Valmistautuminen

Kesällä osallistuin muutamaankin eri triathlon kisaan joihin harjoittelu täytyi pitää monipuolisena. Heinäkuun lopulla järjestetyn Levin Fintriathlonin (1.9km/120km/21km) jälkeen harjoittelu oli kevyempää vähän aikaa, mutta viimeisen 1.5 kuukautta pyrin panostamaan juoksuun. Pystyin tekemään laadukkaita lyhyempiä harjoituksia ja viikonloppuisin pidempiä treenejä tavoitteen mukaisesti. Viikottaiset juoksukilometrit pyörivät 40 paikkeilla. Aikaa kun ei ollut panostaa määrään niin pyrin korvaamaan sitä laadulla. Valmistautuminen oli mennyt sen verran hyvin ettei sen suhteen ollut mitään jossiteltavaa.

Kisa

Kisa starttasi varsin aikaisin aamulla joka sopi ainakin itselle ihan hyvin. Keli oli varsin viileä ja jopa hanskat oli tarpeen. Lähtöpaikan valitsin 3-4h ryhmän etupäästä joka oli toiseksi “paras” ryhmä. Jännitystä oli ilmassa, mutta olo oli hyvä. Lähtö tapahtui leveältä kadulta liikkeelle päästiin ilman ongelmia, pyrin passaamaan vauhtia niin ettei kello näyttäisi alle 4.20min/km vauhtia. Edellä mennyt ryhmä loittoni pikkuhiljaa, mutta totesin että nyt teen omaa juoksua. Hetken päästä 3.15 loppuaikaan tähtäävä Pace maker tuli rinnalle, koetin häneltä kysellä juokseeko tasaisella vauhdilla vai ottaako huomioon että lopussa olevat mäet laskevat väkisin vauhtia. Vastaukseksi sain että juoksee tasaista vauhtia, mutta en ihan ymmärtänyt kun kilometrin kohdalla kello piippasi 4.20. Itse kuitenkin lähdin tavoittelemaan 3.10-3.15 loppuaikaa eli teoriassa pitäisi pysyä kyseisen kaverin etupuolella. Pace maker hiljensikin aavistuksen vauhtia, mutta takaa kuuluvista askeleista huomasi, että ryhmä tulee melko lähellä. Pikkuhiljaa tuo ryhmä alkoi jäämään ja aloin tavoittamaan yksi kerrallaan edellä menneestä ryhmästä jääneitä juoksijoita.

Maratonin lähtö (Kuva: Tartu Maraton)

Puolimatkaan asti meno säilyi samanlaisena, ohittelin pikkuhiljaa yksittäisiä juoksijoita. Vauhti säilyi hyvänä 4.23-4.25min/km ja juoksu tuntui helpolta. Puolimatkan jälkeen yksi kaveri tuli takaa ohi ja pysyin perässä hyvin reiluun 30km matkaan asti sitten reitti yhdistyi puolimaratonin juoksijoiden kanssa ja en enää pystynyt seuraamaan tuota selkää vaan se etääntyi pikkuhiljaa. Juoksu meni vielä 35km paikkeille ihan ok, mutta yhden tiukan joenrantapenkan nousun jälkeen tuntui kun jalat olisivat tiltanneet. Tuosta eteenpäin vauhti pyrki tippumaan ja sai tosissaan tsempata jotta kilometrivauhti pysyi alle 4.40. 37km jälkeen vahti tuntui laskevan entisestään ja edessä olivat vielä mäkisemmät kilometrit. Olin laskenut, että lopussa saakin hyytyä ja nyt tavoiteaika vaikutti mahdolliselta vaikka kilometrivauhti tippuisi 6 minuutin tasolle. Piti vain jaksaa pysyä juoksussa – homma on juosten nopeammin ohi. Ylämäet linnoitukselle menivätkin yllättävän hyvin ja pystyin juoksemaan koko ajan vaikka oli varautunut ottamaan kävelyaskeleita. Viimeinen kilometri olikin sitten alamäkeen, mutta tuntui etten saanut lisättyä yhtään vauhtia. Tuo alamäki oli hirmuista taistelua ja vasta loppusuoran näkyessä sain pienen kirin aikaiseksi. Kello pysähtyi aikaan 3.09.24 ja olin päässyt hienoisesti jopa alle tavoitteen. Tuolla hetkellä aika ei kuitenkaan paljoa kiinnostanut vaan olin onnellinen, että pääsin maaliin asti!

 

Maalisuora.

Yhteenveto

Kokonaisuutena oli oikein mainio reissu kaikkine ruokailuineen ja matkantekoineen. On se myös mukava juosta uusissa maisemissa ja yhtenä lenkkinä koko maraton. Kaikki porukan juoksijat olivat tyytyväisiä juoksuihinsa vaikka allekirjoittanut ja allekirjoittaneen puoliso olivat aika kuolleita ja tuskissaan juoksun jälkeen. Kaikki voimat oli siis jätetty radalle. Paremmilla juoksukilometreillä olisi varmaan vauhti säilynyt pidempään, mutta tämä oli nyt varmaan tällainen “minimi panostuksella maksimi suoritus” tyylinen ratkaisu. Ehkä tässä jäi kytemään joku idea jos joku päivä alle 3.00 ei varmaan kuitenkaan ihan lähiaikoina? Tuohon pitää kuitenkin harjoitella kunnolla. Nyt kun on päästy tästä peikosta niin seuraavaksi sitten pudottamaan Karhunkierroksen apinaa selästä ensi toukokuussa.

Tomi

Vastaa Junttien pohjoisen selustan turvaamisesta ja on samalla soluttautunut Lapin Veikkojen aktiivitoimintaan mukaan. Kilpailee ajoittain myös etelän kisoissa aikataulun niin salliessa. 

Uutiskirje

Tilaa uutiskirjeemme ja saat uudet blogikirjoitukset automaagisesti sähköpostiisi.

Uutiskirje lähetetään korkeintaan kerran viikossa.

Ei huolta - emme spämmää tai jaa osoitettasi eteenpäin!


Juttuarkisto